Uskonnot Suomessa -
http://uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=14
Tulostettu: 20.08.2017 kello 07.23
Etusivulle  |  Uskonnot  |  Yhteisöt  |  Raportit

Sikhiläisyys

muokkaa

Historia: Sikhiläisyys syntyi Punjabissa Intiassa 1500-luvulla. Sen synnyn taustalla voidaan nähdä sekä hindulaisuuden että islamin vaikutus, vaikkakin sikhit itse näkevät jumalallisen ilmoituksen merkityksen keskeisempänä. Termi ’sikhismi’ tulee oppilasta merkitsevästä sanasta (punjabiksi sikh). Guruilla eli opettajilla on sikhismissä tärkeä merkitys ja sikhit ovat kymmenen historiallisen sikhigurun oppilaita.

Sikhismin perustaja, Guru Nanak (1469-1539), syntyi hindulaiseen perheeseen Talwandin kylässä lähellä Lahoren kaupunkia. Nanakista ei ole säilynyt paljoakaan historiallista lähdeaineistoa, varhaisimmat muistitiedot hänestä kirjoitettiin ylös noin 80 vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1600-luvulla.

Nanakin isä oli kylän hallintovirkamies. Nanakin kerrotaan jo varhaisella iällä osoittaneen viehtymystä mystiikkaan. Hän opiskeli sekä Koraania että hindulaisia kirjoituksia. Lisäksi häneen teki suuren vaikutuksen muslimirunoilija Kabir (1440-1518), joka opetti Jumalan ykseyttä ja uskontunnustusten ja dogmien merkityksettömyyttä. Tradition mukaan Nanakin avioliitto oli onneton ja kahdesta pojastaan huolimatta Nanak jätti kotinsa ja lähti vaeltamaan etsiäkseen totuutta. Hänen uskotaan tehneen jopa pyhiinvaelluksen Mekkaan huolimatta siitä, että oli syntyperältään hindu.

Perinteen mukaan Nanak sai jumalallisen ilmestyksen 29-vuotiaana ollessaan kylpemässä joessa. Nanak katosi sen jälkeen kolmeksi päiväksi ja hänen luultiin hukkuneen. Palattuaan hän oli päivän ajan vaiti, kunnes ilmoitti: ”Ei ole hinduja, ei ole muslimeja, joten kenen polkua seuraisin? Seuraan Jumalan polkua. Jumala ei ole hindu eikä muslimi ja polku jota seuraan on Jumalan.” Nanakille Jumala oli uskonnollisten järjestelmien tuolla puolen.

Nanak kulki muslimiystävänsä kanssa ympäri Intiaa seuraavat parikymmentä vuotta saarnaten islamin ja hindulaisuuden perimmäistä ykseyttä. Havainnollistaakseen absoluuttista vakaumustaan, hän jopa pukeutui tavalla, joka sekoitti hindujen ja muslimien pukeutumiskoodeja. Suurimman kannatuksen hän sai Punjabissa.

Nanakia seurasi yhteisön johdossa yhdeksän muuta gurua seuraavien 150 vuoden aikana:
Guru Angad (1504-1554)
Guru Amar Das (1479-1574)
Guru Ram Das Sodhi (1534-1581)
Guru Arjun Dev (1563-1606)
Guru Har Gobind (1595-1644)
Guru Har Rai (1630-1661)
Guru Har Kishan (1656-1664)
Guru Tegh Bahadur (1621-1675)
Guru Gobind Singh (1666-1708)

Nämä yhdeksän gurua muovasivat sikhiläisyyttä ja kehittivät sen instituutioita ja rakenteita eteenpäin. Guru Nanakin seuraajakseen nimittämä Guru Angad tunnetaan parhaiten siitä, että hän kehitti nk. gurmukhi-kirjaimiston punjabinkieltä varen. Sen avulla hän kirjoitti ylös Nanakin hymnejä ja tietoja hänen elämästään.

Neljäs guru, Ram Das, perusti Amritsarin kaupungin, joka on nykyisin sikhien pyhä kaupunki. Hän myös vakiinnutti gurun aseman tekemällä siitä perinnöllisen. Viides guru, Arjun Dev, rakennutti ns. kultaisen temppelin Amritsariin ja kokosi pyhät tekstit Adi-granthiin, ”alkuperäiseen kirjaan”.

Kuudes guru, Har Gobind, luopui kasvissyönnistä, harjoitti sotataitoja ja kokosi vahvan armeijan. Hänen armeijansa voitti kolme taistelua mogulihallitsijoiden joukkoja vastaan. Hänen vaikutuksestaan sikhismistä kehittyi aikaisempaa sotilaallisempi ja kansallismielisempi yhteisö.

Kymmenes guru Gobind Singh taisteli menestyksekkäästi moguleja ja rajput-ruhtinaita vastaan. Hän loi sikhien sankarillisen ihanteen, jossa yhdistyvät sotakunto, henkinen etevyys, runotaito ja anteliaisuus. Hän perusti puolisotilaallisen khalsa-yhteisön, jonka jäsenet sitoutuivat noudattamaan määrättyjä käytössääntöjä.

Sikhivaltio kasvoi merkittäväksi poliittiseksi mahdiksi, kunnes britit ottivat Punjabin hallintaansa vuonna 1849. Britit alkoivat pian värvätä sotilaallisista kyvyistään tunnettuja sikhejä armeijaansa ja tällä tavoin sikhejä alkoi levitä ympäri brittiläistä imperiumia. Isossa-Britanniassa on nykyään noin puolen miljoonan suuruinen sikhivähemmistö.

Uskomukset ja narratiivit: Kun kymmenes guru, Gobind Singh haavoittui salamurhaajien iskusta, hän kielsi valitsemasta itselleen seuraajaa ja kehotti pitämään kymmenen gurun edustajana Adi-granthia, joka oli sikhien käyttämä hymnien kokoelma. Näin kirjasta tuli Guru Granth Sahib, sikhien pyhä kirja, jonka Gobind Singh oli toimittanut lopulliseen muotoonsa. Vakiopainoksessa on täsmälleen 1430 sivua. Gobind Singhin omat kirjoitukset koottiin teokseen Dasham-granth, joka on sikhien toiseksi tärkein kirja.

Sikhiläisyyden oppi on selkeän monoteistinen. Sikhiläisyyden uskon perusta löytyy havainnollisimmin mul mantra -nimisestä Guru Nanakin sepittämästä Guru Granth Sahibin säkeestä, jota lausutaan rukouksena päivittäin:

”Jumala on yksi, ja hänen nimensä on ikuinen totuus. Hän on kaiken luoja, kaikkialla läsnä oleva henki. Peloton ja vailla vihaa, ajaton ja hahmoton. Hän ei synny eikä kuole, hän on itse itsessään valaistunut. Hänet tunnetaan gurun armosta.”

Tätä mul mantraa voidaan pitää eräänlaisena uskontunnustuksena. Muslimien tavoin sikhit kieltävät Jumalan kuvaamisen, eikä edes temppeleissä ole koskaan Jumalaa esittäviä kuvia, vaikka gurujen kuvia voikin olla esillä. Jälkimmäisessä lauseessa oleva termi ’guru’ tarkoittaa sikhiläisyydessä Jumalaa itseään, ei inhimillistä gurua kuten hindulaisuudessa.

Sikhismin mukaan Jumalaa ei voida tuntea ajattelmalla, sillä Jumala on inhimillisen käsityskyvyn yläpuolella, vaikka onkin persoonallinen. Jumala voidaan tuntea vain Jumalan omasta tahdosta ja ilmoituksen välityksellä. Jumalan tahtoon ei kuitenkaan voida vaikuttaa uhreilla, askeesilla, lahjoituksilla tai suuria temppeleitä rakennuttamalla.

Nanak ei hyväksynyt sosiaalista eriarvoisuutta eikä rituaalisen epäpuhtauden ajatusta. Hän kumosi ruokailuun liittyvät tabut ja loi käytännön, jossa kaikki seuraajat saattoivat syödä yhteisestä pöydästä. Hindulaisuudesta hyväksyttiin kuitenkin ajatus jälleensyntymisestä sekä karmasta.

Sikhiläisyyden päämääränä on hengellinen vapautuminen, joka saadaan viime kädessä Jumalan armosta, vaikka inhimillisillä ponnisteluillakin on sijansa määrättyyn rajaan saakka. Vapautuminen saavutetaan kun ”itsekeskeisyys” (manmukh) vaihtuu ”jumalakeskeisyydeksi” (gurmukh). Se voidaan saavuttaa jo tämän elämän aikana, jolloin tietämättömyyden harso vedetään syrjään ja ihminen tulee Jumalan täyttämäksi. Sellainen henkilö ei enää kerää karmaa, vaikka menneiden tekojen karma vielä vaikuttaisikin.

Etiikka ja elämäntapa: Sikhien etiikan kulmakivi on seva, eli sosiaalinen palvelutyö. Kun sikhit opettavat hengellisestä elämästä tai vapautumisesta, siihen todennäköisimmin sisältyy ajatus toisten ihmisten palvelemisesta. Jumalaa palvellaan parhaiten palvelemalla muita ihmisiä. Sikhit sanovat, että sellainen ihminen, joka ei näe Jumalaa toisissa ihmisissä, ei voi olla jumalakeskeinen. Palvelun ei tulisi kohdistua ainoastaan toisiin sikheihin, sillä sitä ei saa rajoittaa kastien, uskontojen tai rodulliset rajat.

Sikhigurut opettivat Jumalan ykseyden lisäksi ihmiskunnan ykseyttä. Sikhiläisyyden mukaan Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Sikhiläisyys ei hyväksy minkäänlaista syrjintää fyysisten kykyjen, sukupuolen, sosiaalisen aseman, ihonvärin, tai muun vastaavan perusteella.

Sikhigurut tuomitsivat hindulaisen kastijärjestelmän jyrkin sanoin. Myöskään hindulaisen pappiskastin erityisasemaa sikhit eivät hyväksyneet. He perustivat tavan jakaa siunattua ruokaa samasta astiasta kaikille sekä langar-aterian, jossa kaikki ruokailevat samassa ruokailulinjassa kastista riippumatta. Vain miehet ja naiset syövät tavallisesti eri riveissä.

Gurut ovat lähettäneet myös naisia saarnaamaan ja khalsan jäsenyys on avoin sekä miehille että naisille. Miehillä ei ole sikhiläisyydessä mitään uskonnollisia erityisoikeuksia naisiin nähden. Sikhiläisyys tuomitsi myös leskenpolttorituaalit, myötäjäistavat sekä tyttölasten surmaamisen.

Khalsan käytössääntöihin kuuluvat urheuden ja heikkojen suojelun lisäksi kastista luopuminen, kieltäytyminen tupakasta ja alkoholista, pidättäytyminen aviorikoksesta sekä erityisesti musliminaisten ahdistelusta. Khalsan jäsen ei saa syödä muslimien tavoin verta juoksuttamalla teurastetun eläimen lihaa vaan eläin on surmattava yhdellä iskulla. Kastinimen tilalle miespuoliset jäsenet saavat nimen Singh ja naiset Kaur. Miesten on pidettävä turbaania, naisten on puolestaan peitettävä päänsä huivilla.

Veljeskunnalla on lisäksi viisi tunnusmerkkiä, jotka kaikki alkavat K-kirjaimella.
1. kesh, hiukset (leikkamaton tukka ja parta)
2. kangha, kampa (hiuksissa niiden puhtaana pitämistä varten)
3. kacch, polvihousut (sotilaiden asun elementti)
4. karia, teräksinen rannerengas,
5. kripan, yksiteräinen tikari (saa käyttää vain itsepuolustukseen)

Guru Gobind Singhin perustaman khalsa-yhteisön ansiosta sikhismistä kehittyi sotilaallinen mahtitekijä. Sotilaallisten hyveiden lisäksi Gobind Singh kehitti pitkälle vietyä oikeutetun sodan teoriaa, jonka mukaan sota on viimeinen keino. Vasta kun kaikki muut keinot ovat epäonnistuneet, on oikeus turvautua väkivaltaan. Muita oikeutetun sodankäynnin periaatteita ovat:
1. Sotaa pitää käydä ilman vihaa tai kostonhalua.
2. Maa-alueiden pysyvä valloitus on kielletty; kaikki valloitetut alueet on luovutettava vihollisuuksien päätyttyä. Sotasaaliin kerääminen on niinikään kielletty.
3. Armeijan tulee koostua sotilaista, jotka taistelevat päämäärään sitoutumisen vuoksi, eivät rahasta.
4. Voimankäyttö tulee rajoittaa minimiin. Kun päämäärään on päästy, taistelu tulee lopettaa.

Rituaalit: Jumalanpalvelus
Yhteisöllinen jumalanpalvelus (diwan) on oleellinen osa sikhiläisyyttä, johon ei kuulu asketismia tai maailmasta vetäytyvää hurskautta. Sikhiläisen jumalanpalveluksen tarkoituksena on ylistää Jumalaa kehittää yksilön ja yhteisön hengellisyyttä. Jumala ei ylistystä tarvitse, vaan se on luonnollinen reaktio Jumalan armon vastaanottamisesta.

Yhteisöllinen jumalanpalvelus sikhitemppelissä eli gurdwarassa on muodoltaan yksinkertainen. Se koostuu pääosin Guru Granth Sahibin hengellisten laulujen laulamisesta muusikkojen säestämänä sekä niihin perustuvien katha-säkeiden lausumisesta.

Jokaisen jumalanpalveluksen jälkeen kaikille osallistujille jaetaan karah parshad, eli yhteisestä astiasta jaettu halwa (jauhoista, sokerista ja gheestä tehty makea hyytelö).

Jumalanpalveluksen yhteyteen kuuluu myös yhteisöllinen ateria, langar, joka syödään lattialla istuen. Jotta ketään ei loukattaisi, se on aina kasvisruokaa. Yhdessä syöminen symbolisoi Jumalan armoa ja sikhiyhteisön avoimuutta kaikille ihmisille. Ateriointi viestii siitä, että Jumalan armo on kaikkien ulottuvilla. Sekä karah parshad että langar jaetaan kaikille vierailijoille uskonnosta riippumatta ja kuka tahansa voi syödä yhdessä sikhien kanssa.

Suurissa temppeleissä on esillä Guru Granth Sahib ja ihmiset käyvät päivän mittaan kumartamassa sitä. Sikheillä ei ole erityistä pyhäpäivää jumalanpalvelusta varten, vaan se voidaan tehdä minä päivänä tahansa.

Gurdwara on pyhä paikka, jossa osoitetaan kunnioitusta Guru Granth Sahibille. Sitä varten on erityinen katettu valtaistuin. Kunnioituksen merkiksi kaikki istuvat aina lattialla, yleensä miehet ja naiset omina ryhminään. Pyhää kirjaa kunnioitetaan myös peittämällä pää ja jättämällä kengät gurdwaran ulkopuolelle. Kun sikhit astuvat gurdwaraan, he kumartavat ja polvistuvat pyhän kirjan edessä ennen kuin istuutuvat paikoilleen.

Sikhismissä ei ole papistoa, vaan kuka tahansa joka kykenee jumalanpalvelusta suorittamaan, voi sellaista johtaa. Jumalanpalvelus toimitetaan aina punjabinkielisenä, jolla Guru Granth Sahib on kirjoitettu.

Khalsa-vihkimys
Khalsa-yhteisö sai alkunsa vuonna 1699 uudenvuodenjuhlassa, kun Guru Gobind Singh veti esiin miekkansa ja pyysi telttaansa vapaaehtoisen, joka oli valmis uhraamaan henkensä. Vapaaehtoisen mentyä telttaan, sisältä kuului tömähdys ja guru tuli esiin verinen miekka kädessä kutsumaan uutta vapaaehtoista. Viidennen vapaaehtoisen jälkeen teltan ovi avattiin ja sisältä paljastuivat viisi vapaaehtoista ja viisi uhrattua vuohta.

Tämän jälkeen guru sekoitti nektarina (amrit) tunnetun vihkiveden miekallaan ja otti vapaaehtoiset khalsan jäseniksi. Tästä rituaalista sai alkunsa amrit pahul –nimellä tunnettu khalsa-vihkimys, jota noudatetaan edelleen.

Vihittäviltä vaaditaan kypsyyttä, niin että he ymmärtävät vihkimyksessä otettavien lupausten merkityksen. Vihkimyksen voivat saada ja myös suorittaa sekä miehet että naiset. Yleensä khalsa-vihittävät ovatkin nykyisin aikuisia ja jopa keski-ikäisiä. Vihkimys toimitetaan aina Guru Granth Sahibin läsnä ollessa. Seremonian suorittamiseen tarvitaan seitsemän sikhiä ja ainoastaan aikaisemmin vihityt voivat vihittävien lisäksi olla läsnä.

Seremonia alkaa Guru Granth Sahibin avaamisella sattumanvaraisesta kohdasta ja näin löytyneen säkeen lukemisella ääneen. Sen jälkeen luetaan rukouksia. Nektari, amrit, valmistetaan kaatamalla sokerirakeita metallikulhossa olevaan veteen. Kun amrit on valmista, sitä kaadetaan viisi kertaa vihittävien käteen, josta he juovat sen. Sitten amritia pirskotetaan viidesti vihittävien silmiin ja hiuksiin. Seremonian päätteeksi luetaan mul mantra ja annetaan sikhismiin kääntyneille uudet sikhiläiset nimet. Lopuksi jaetaan karah parshadia.

Avioliittoseremonia
Sikhiläinen avioliittoseremonia noudattaa monilta osin hindulaisia tapoja, mutta itse vihkitoimitus toimitetaan Guru Granth Sahibin ja todistajien läsnä ollessa. Yleensä se tapahtuu gurdwarassa, mutta se ei ole välttämätöntä. Seremonian yhteydessä luetaan Guru Granth Sahibin säkeitä ja jokaisen säkeen jälkeen pariskunta kiertää pyhän kirjan myötäpäivään. Neljännen kierroksen jälkeen avioliitto on voimassa. Seremonian jälkeen vaihdetaan lahjoja ja pariskunta koristellaan kukkaköynnöksin. Sen jälkeen on häävastaanotto.

Kuolemanrituaalit
Kuolemanrituaalit vaihtelevat sikhiyhteisössä. Intiassa ruumis yleensä poltetaan, mutta muualla sikhit voivat noudattaa maan yleistä tapaaa. Ennen polttamista ruumis pestään ja puetaan tyypillisesti viiteen K:hon. Muistomerkkejä ei ole eikä kuoleman muistopäiviä hindulaiseen tapaan vietetä.

Tiedot päivitetty: 06.06.2007

Lähteet muokkaa

Kirjat

Grönblom, Rolf: Intian uskonnot: elämänkatsomus ja yhteiskunta, suom. Mirja itkonen. Helsinki: Schildts, 2001. 235-248

Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava., 2005. 141-145

Smart, Ninian: Uskontojen maailma. Helsinki: Otava, 2005. 107-108, 414-419