Uskonnot Suomessa -
http://uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=24
Tulostettu: 29.04.2017 kello 12.35
Etusivulle  |  Uskonnot  |  Yhteisöt  |  Raportit

Metodismi

muokkaa

Historia: Metodismi on luonteeltaan herätyskristillinen uudistus ja pyhitysliike. Se syntyi herätysliikkeenä anglikaanisen kirkon sisällä. Liikkeen perustajana pidetään anglikaanipappi John Wesleytä (1703-1791). Wesley osallistui Oxfordin yliopistossa opiskellessaan Pyhä klubi-nimisen ryhmän toimintaan. Klubin jäsenet kokoontuivat säännöllisesti rukoilemaan ja tutkimaan Raamattua. Samaan ryhmään kuuluivat myös Johnin veli Charles Wesley (1707-1788) ja George Whitefield (1714-1770), jotka olivat myöhemmin tärkeitä vaikuttajia metodistikirkossa. Termi ”metodismi” oli tästä ryhmästä käytetty pilkkanimitys, jolla viitattiin Wesleyn veljesten ja Whitefieldin systemaattista raamatunlukua ja tiukkaa elämänjärjestystä. Tätä ryhmää voidaan pitää metodismin eräänlaisena alkusoluna. (Rusama 2005, 220-221.)

John Wesley koki helluntaina 1738 herätyksen Lontoossa Aldersgate-kadun rukoushuoneessa. Kokemus vaikutti häneen syvästi ja hän puhui siitä paljon opetuksissaan. Wesley kohosi nopeasti Englannin kirkossa vaikuttavan evankelisen herätyksen johtoon. Metodistisia yhteisöjä alkoi muodostua eripuolille Englantia. Heti liikkeen alkutaipaleella ilmeni opillisia erimielisyyksiä liikkeen johtohahmojen John Wesleyn ja George Whitefieldin välillä. Wesley halusi pitää liikeen anglikaanisen kirkon sisällä ja kannatti arminiolaista pelastusoppia. Whitefield taas oli vapaakirkollisella linjalla ja oli kalvinistisen pelastusopin kannalla. Arminiolainen pelastuskäsitys kuitenkin vakiintui ja metodismi ryhmittyi omaksi kirkkokunnakseen vasta Wesleyn kuoleman jälkeen. (Rusama 2005, 221-223.)

Metodismi levisi Brittiläisen imperiumin laajentumisen myötä ympäri maailmaa. Euroopan maista se levisi ensimmäisenä Ranskaan. Tultaessa 1830-luvulle metodismi oli levinnyt käytännössä koko Eurooppaan. Nykyään metodistikirkoilla arvellaan olevan maailmalla noin 70 miljoonaa jäsentä. Maailmalla toimivat metodistikirkot ovat löyhästi yhdistyneet Metodistikirkkojen maailmanneuvoston (World Methodist Counsil) alle. Maailmanneuvosto myöntää aika ajoin rauhanpalkinnon, joka myönnetään yksityishenkilölle tai ryhmälle, joka työskentelee sovituksen ja rauhan puolesta. (Rusama 2005, 230-231.)

Suomeen metodismi levisi Ruotsin kautta sekä pohjalaisten merimiesten välityksellä 1860-luvulla. Ensimmäinen ruotsinkielinen seurakunta perustettiin Vaasaan 1881 ja ensimmäinen suomenkielinen Poriin 1887. Alkuvaiheessa suomalaiset metodistit kuuluivat Ruotsin Metodistikirkkoon, mutta irtautuivat siitä vuonna 1911 ja perustivat vuonna 1925 uuden uskonnonvapauslain mahdollistamana Suomen Metodistikirkon ja Finlands Svenska Metodistkyrkan (Rusama 2005, 231). Suomen metodistikirkot kuuluvat Metodistikirkkojen maailmanneuvostoon. Ne kuuluvat myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden piispan alueeseen, jonka johdossa on tehtävään aina kahdeksaksi vuodeksi kerrallaan valittu piispa, tällä hetkellä tehtävää hoitaa norjalainen Øystein Olsen. Suomen Metodistikirkkojen ylin päättävä elin on vuosikonferenssi. Molemmat maamme Metodistikirkot kuuluvat Suomen Ekumeeniseen neuvostoon ja Suomen vapaakristilliseen neuvostoon. Metodistikirkkojen pää-äänenkannattajia ovat Rauhan Sanomia ja Nya Budbäraren. Suomessa on noin kaksituhatta metodistia. (Heino 1997, 75-77; Suomen Metodistikirkko 2006.)

Uskomukset ja narratiivit: John Wesley oli sitä mieltä, että uskonto on käytännöllinen, eikä niinkään opillinen asia. Tästä syystä metodisteja on perinteisesti pidetty haluttomina sitoutumaan tiukasti mihinkään tiettyihin tunnustuskirjoihin. Kirkon oppi on kuitenkin löydettävissä John Wesleyn kirjoittamista 25:stä uskonkappaleesta, jotka perustuvat anglikaanisen kirkon oppiperustaan. Wesley lyhensi Englannin kirkon 39 uskonartiklaa 25 uskonkappaleeksi. Näistä 24 on Englannin kirkon artikloissa. Erityisiä Wesleyläisiä korostuksia ovat vanhurskauttaminen ja lupaus, pyhitys ja kristillinen täydellistyminen, usko ja hyvät teot, lähetys ja palvelut, kasvatus ja kirkon missio sekä oppi ja kuri kristillisessä elämässä. Kirkon oppi on myös löydettävissä liiton teossa (Deeds of Union) sekä The Book of Disciplinessä. (Rusama 2005, 225-226.)

Metodistikirkon mukaan sen oppi pohjautuu Raamattuun. Uskotunnustuksista hyväksytään apostolinen uskontunnustus ja Nikealais-Konstantinopolilainen uskontunnustus. Tunnustuskirjan asema annetaan Wesleyn 25:lle uskonkappaleelle, hänen saarnoilleen, sekä hänen tekemälleen Uuden testamentin selityksille. Kirkon mukaan se ei vaadi jäseniltään erityistä uskonoppia, vaan henkilökohtainen uskontunnustus riittää. (Suomen metodistikirkko 2007.)

Metodistina elämisessä painotetaan kokemusta, pyhitystä ja vapautta. Kokemus tarkoittaa sitä, että ihminen voi kokea, että hän on Jumalan lapsi, eli saa niin sanotusti pelastusvarmuuden. Pyhitys tarkoittaa sitä, että pelastukseen kuuluu muuttuminen ja kasvu. Tullessaan Jumalan lapseksi ihminen uudestisyntyy. Siitä seuraa kasvu. Se on kokonaan Jumalan työtä mutta edellyttää, että ihminen tahtoo muuttua. Vapaus tarkoittaa sitä, että otettaessa uusia jäseniä näiltä ei kysytä oppikysymyksiä, vaan ainoastaan usko Jeesukseen riittää. (Helsingin metodistiseurakunta 2007.)

Etiikka ja elämäntapa: Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja siitä johtuen kaikki ihmiset ovat arvokkaita, eikä ketään saa syrjiä sukupuolen, iän, uskonnon, rodun, terveyden, seksuaalisen suuntautumisen tai sosiaalisen aseman perusteella. Kirkko rohkaisee jäseniään toimimaan oikeudenmukaisemman yhteiskunnan syntymisen puolesta. (The Northern Europe Book of Dicipline 2005, 104-104.)

Metodistikirkko opettaa, että seksuaalisuus on Jumalan lahja kaikille ihmisille. Tämän lahjan käytössä kehotetaan vastuullisuuteen, koska sen väärinkäytöllä katsotaan olevan ihmiselämän ja perheen ja parisuhteen kannalta tuhoavia vaikutuksia. Kirkko tuomitsee kaiken ihmiselämää hajottavan seksuaalisuuden, kuten insestin, raiskauksen ja aviorikoksen. Kirkon kannan mukaan seksuaalinen kanssakäyminen on kaikista turvallisimmillaan avioliitossa. (The Northern Europe Book of Dicipline 2005, 108.)

Avioliitto on metodistikirkon opin mukaan Jumalan tarkoittama miehen ja naisen elinikäinen liitto. Tästä syystä kirkon on toimittava avioliiton kestämisen hyväksi järjestämällä avioliittoneuvontaa ennen avioliittoa sekä sen aikana. Avioeron sattuessa kumpaakin osapuolta sekä perheen lapsia tulee tukea. (The Northern Europe Book of Dicipline 2005, 106-107.)

Perhekeskeisyys on metodistikirkolle hyvin oleellinen arvo. Kirkko korostaa perheen roolia yksilön kehityksessä sekä lasten kasvatuksessa moraalisesti oikeiden toimintamallien opettajana. Kirkko tunnustaa muutkin perhemuodot, kuin perinteisen ydinperheen. (The Northern Europe Book of Dicipline 2005, 107.)

Metodistikirkko rohkaisee jäseniään päihteettömään elämään. Kirkko suosittelee täydellistä pidättäytymistä huumeiden ja tupakan käytöstä. Alkoholin kohdalla kirkko suosittelee kohtuukäyttöä Raamatun ohjeiden mukaan, mutta on kuitenkin sitä mieltä, että absolutismi on parempi vaihtoehto kun alkoholin kohtuukäyttö. (The Northern Europe Book of Dicipline 2005, 116-117.)

Metodistikirkon opin mukaan luonto on Jumalan luomaa ja siksi arvokasta. Tästä syystä kirkko kehottaa vaalimaan luonnon monimuotoisuutta ja rohkaisee ekologisesti kestävään elämäntapaan, jotta saastumisen ja ilmastonmuutoksen haasteisiin voitaisiin vastata. (The Northern Europe Book of Dicipline 2005, 103.)

Rituaalit: Metodisteilla käytössä kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Tätä perustellaan sillä, että vain nämä kaksi ovat Jeesuksen itsensä asettamia. Metodistit puhuvat sakramenteista merkkeinä, joiden avulla Jumala tekee työtään. Metodistit uskovat Kristuksen todelliseen hengelliseen läsnäoloon sakramenteissa. (Metodistikirkon uskonkappaleet.)

Metodistikirkossa on käytössä lapsikaste. Kaste on uudestisyntymisen merkki, joka erottaa kristityn kastamattomasta. Kaste ei kuitenkaan yksin riitä pelastukseen, vaan kirkko korostaa persoonallisesti koetun uudelleen syntymisen merkitystä ja sitä seuraavaa pyhityselämää. Metodistit sanoutuvat irti katolisesta transsubstantiaatio-opista. Ehtoollinen on Kristuksen kuolemassa tapahtuneen lunastuksen vahvistus ja hänen kuolemansa muisto. (Metodistikirkon uskonkappaleet.)

Tiedot päivitetty: 11.04.2007

Yhteys muihin uskontoihin muokkaa

Emouskonnot

Lähteet muokkaa

Artikkelit

Rusama, Jaakko: Anglikaaninen kirkkoyhteisö ja metodistikirkot. Teoksessa Pekka Metso ja Esko Ryökäs (toim.) Kirkkotiedon kirja, 197-240 . Helsinki: Kirjapaja oy, 2005.

Internet

Helsingin metodistiseurakunta: Helsingin metodistiseurakunta. , 2007. http://www.gbgm-umc.org/helsinki/2index.htm [2007-02-05]

Helsingin metodistiseurakunta: Metodistikirkon uskonkappaleet. , 2007. http://www.gbgm-umc.org/helsinki/2index.htm [2007-02-05]

Suomen Metodistikirkko: Suomen Metodistikirkon kotisivut. http://www.metodistikirkko.fi/ [2006-12-19]

United Methodist Church : The Northern Europe Book of Dicipline of the United Methodits Church. , 2007. http://www.umc-northerneurope.org/NEBoD2005_June06.pdf [2007-04-11]

Kirjat

Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997.

Räntilä, Kari M. (toim.): Hyvät satamat: Suomen kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen opinkäsityksiä. Helsinki: Suomen ekumeenisen neuvoston opillisten kysymysten jaosto, 1995.