Islam syntyi Arabian niemimaalla 600-luvulla profeettta Muhammadin toiminnan tuloksena. Muhammad syntyi Mekan kaupungissa noin vuonna 570. Hän avioitui varakkaan lesken Khadijan kanssa ja toimi menestyksellisesti kauppiaana. Hän otti kuitenkin tavakseen vetäytyä luolaan Mekan pohjoispuolella vuosittain kuukauden ajaksi harjoittamaan hartautta. Siellä hän alkoi vastaanottaa Jumalan ilmoituksia, joita enkeli Gabrielin kerrotaan hänelle välittäneen.
Kutsumuksen saatuaan Muhammad alkoi esiintyä saarnaajana ja Jumalan lähettiläänä. Hän julisti tuomiopäivän lähestyvän ja kehotti ihmisiä tunnustamaan Jumalan hyväntekijäkseen ja auttamaan köyhiä ja orpoja. Muhammad sai pian vihamiehiä ja häntä alettiin pilkata ja solvata. Mekkalaiset eivät halunneet tunnustaa Muhammadia profeetaksi.
Vuonna 622 Muhammad muutti Mekasta Medinaan. Tästä muutosta, hijrasta, alkaa islamilainen ajanlasku. Medinan kaudella Muhammadista kehittyi taitava ja arvossapidetty yhteiskunnallinen ja uskonnollinen johtaja. Pian medinalaiset muodostivat itsenäisten heimojen liiton, jonka ongelmat ratkaistiin profeetan ilmoitusten perusteella. Näin syntyi ensimmäinen muslimivaltio.
Muhammad seuraajineen otti useita kertoja yhteen mekkalaisten kanssa. Useiden selkkausten jälkeen Muhammad päätti vuonna 628 lähteä pyhiinvaellukselle Mekkaan tuhannen kannattajansa kanssa. Neuvotteluissa sovittiin, että Muhammad saisi tehdä pyhiinvaelluksensa seuraavana vuonna ja mekkalaiset lupasivat siksi aikaa poistua kaupungista. Vuonna 630 Muhammad ratsasti kymmenen tuhannen miehen kanssa Mekkaan kohtaamatta vastarintaa. Hän hävitti Kaaban pyhäköstä jumalankuvat, mutta armahti kaikki asukkaat. Medinaan hän palasi koko keskisen Arabian hallitsijana. Vuonna 632 Muhammad suoritti jäähyväispyhiinvaelluksensa Mekkaan ja hänen siellä noudattamansa tavat muodostivat sunnan, profeetan tavan, jota muslimit edelleen noudattavat. Muhammad kuoli samana vuonna Medinassa, jonne hänet myös haudattiin.
Islam yhdisti aikaisemmin sotaisat heimot ensimmäistä kertaa yhteiseen liittoon. Muhammadin valtiomiestaidot ja menestys arabialaisten heimojen yhdistäjänä jättivät pysyvän jäljen islamiin ja loivat pohjan islamin nopealle leviämiselle seuraavien parin vuosisadan aikana.
Nykyiset suuntaukset
Muhammadin kuoltua hänelle kokoonnuttiin valitsemaan seuraajaa yhteisön, umman, johtajana. Medinaan siirtyneet emigrantit ja johtomiehet sekä Mekan vaikutusvaltaisimmat miehet valitsivat johtajaksi Abu Bakrin, joka oli varhainen Muhammadin kannattaja.
Jotkut olivat kuitenkin alusta lähtien sitä mieltä, että johtajuus kuuluu Muhammadin suvulle. He kannattivat seuraajaksi Muhammadin sedän poikaa Alia, sillä muhammadilta ei jäänyt poikaa. Näin syntyi ”Alin puolue” (shi’at Ali). Ali julistettiinkin kalifiksi kolmannen kalifin murhan jälkeen, mistä syystä suuntauksen kannattajat ovat pitäneet kolmea ensimmäistä kalifia vallananastajina.
Kaikki eivät kuitenkaa tunnustaneet Alia kalifiksi. Hänen väitettiin olleen osallinen edellisen kalifin murhaan ja hän joutui siirtämään pääkaupunkinsa Irakin Kufaan. Alin kiivain vastustaja oli Syyrian Umaiya-suku. Alin kuoltua Syyrian kuvernööri Mu’awiya julistautui kalifiksi Jerusalemissa ja Damaskuksesta tuli islamilaisen valtion poliittinen keskus. Alin poika al-Husain kaatui umaijadien vastaisessa kapinassa Irakin Kerbelassa. Profeetan kannattajien välinen sisällissota ja sen uhriksi joutunut al-Husain on vaikuttanut voimakkaasti Alin kannattajien eli shiialaisten ajatusmaailmaan.
Umaijadidynastia hallitsi aina vuoteen 750 saakka Damaskuksesta käsin. Kysymys umman johtajuudesta tänä aikana jakoi islamin kolmeen pääsuuntaukseen, joita olivat sunnalaisuus, shiialaisuus ja kharijilaisuus.
Useimmat muslimit hyväksyivät Mu’awiyan ja umaijadidynastian. Sunnalaisen näkemyksen mukaan johtajuus kuului sille, jolla oli todellinen valta ja joka ei luopunut islamista. Shiialaiset katsoivat puolestaan johtajuuden kuuluvan profeetan jälkeläisille. Shiialaisten keskuudessa syntyi 680-luvulla messiaaninen ajatus ”oikeaan johdetusta” johtajasta, joka kukistaisi vääryyden. Kharijidit, ”uloslähtijät”, puolestaan katsoivat, että johtajuus kuuluu parhaalle muslimille, karismaattiselle ja nuhteettomalle miehelle. Kharijideja on nykyisin vain vähän ja he ovat tunnettuja puritaanisuudestaan.
Kun shiialaisten yhdestoista johtaja eli imaami kuoli, hänen poikansa katosi salaperäisellä tavalla. Hänen ajateltiin olevan ”kätkössä” ja palaavan kerran oikeaan johdettuna imaamina. Shiialaisten johtajina hänen poissaollessaan toimisivat yhteisön oppineet, mujtahidit. Tätä shiialaisuuden haaraa sanotaan 12-shiialaisuudeksi. Toinen haara, 7-shiialaisuus hyväksyy vain kuusi ensimmäistä imaamia. Heidän mukaansa kuudennen imaamin poika Ismail on tuo kätketty imaami. Heitä nimitetäänkin usein ismaililaisiksi.
Uskomukset ja narratiivit
Muhammadin vastaanottamat ilmoitukset koottiin pian hänen kuolemansa jälkeen yhteen. Muistiin merkittiin vain sellaista, minkä kaksi miestä kykeni todistamaan aidoksi. Näin koottiin Koraani.
Muhammad erotti tarkasti jumalalliset ilmoituksensa ja muut puheensa. Tieto muista teoista ja puheista koottiin perimätiedon kokoelmiksi (hadith).
Islamin Jumala, arabiaksi Allah, on Muhammadin saamien ilmoitusten mukaan sama Jumala kuin Raamatun ilmoittama Abrahamin Jumala. Jumala on ainoa, Yksi, eikä hänen rinnallaan ole muita. Ajatus toisista jumalista hänen rinnallaan on anteeksiantamaton synti. Hän on ikuinen, näkymätön, tutkimaton, kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Jumala on aktiivinen, hän on luoja ja tuomari. Tuomioissaan Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen, mutta myös armahtava ja anteeksiantava.
Jumalalla on kuitenkin lähimpinä palvelijoinaan enkeleitä, sukupuolettomia henkiolentoja. Jumala puhuttelee ihmisiä profeettojen välityksellä.
Tuomiopäivää koskevat uskomukset ovat islamissa hyvin keskeisiä. Taivas, helvetti ja viimeinen tuomio ovat Koraanissa merkittävästi esillä. Islamiin kuuluu usko ruumiin ylösnousemukseen sekä uskon ja tekojen mukaiseen kohtaloon joko paratiisissa tai helvetissä. Kuoleman jälkeen sielu poistuu ruumiistsa yhtyäkseen siihen ylösnousemuksessa. Profeettojen ja marttyyrien uskotaan pääsevän paratiisiin heti kuoltuaan.
Etiikka ja elämäntapa
Islam on paitsi maallikkojen uskonto – erityisiä pappeja ei tarvita välittäjiksi ihmisen ja Jumalan väliin – mutta myös lakiuskonto. Ihanteena on, että usko ilmenee käytännön hyvinä tekoina. Muslimit lähestyvät Jumalaa lain tietä (sharia tarkoittaa kirjaimellisesti tietä tai polkua). Sharia sisältää sekä rituaaliset että moraaliset velvollisuudet ja sen piiriin kuuluu sekä julkisen että yksityisen elämän piiriin kuuluvia asioita.
Islamilaisen lain luonteenomainen piirre on sen kaikenkattavuus. Se säätelee käytännössä koko elämää. Sen asettamat velvollisuudet sitovat yhtäläisesti kaikkia muslimeja.
Sharia erottelee ihmisen velvollisuudet yhtäältä Jumalaa kohtaan ja toisaalta muita ihmisiä kohtaan. Ensinmainittuihin kuuluvat rituaaliset velvollisuudet, joita nimitetään yleensä islamin viideksi peruspilariksi. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvat muut moraaliset velvollisuudet. Viittä peruspilaria käsitellään islamin rituaalielämän yhteydessä, seuraavassa keskitytään ihmisen moraalisiin velvollisuuksiin.
Islamin etiikkaan kuuluu joukko hyveitä: kiitollisuus Jumalaa kohtaan, tottelevaisuus Jumalaa ja hänen sanansaattajaansa kohtaan, ystävällisyys, siveys rehellisyys, uskollisuus, nöyryys, rauhaa rakastavuus, oikeudenmukaisuus, kunnioittavuus, rohkeus, veljesrakkaus sekä armeliaisuus.
Islamin laissa teot luokitellaan viiteen luokkaan: 1) velvollisuuksiin, joiden laiminlyönti on synti, 2) suositeltaviin, joiden laiminlyönnistä ei rangaista, 3) neutraaleihin, 4) moitittaviin, joiden välttämistä suositellaan, mutta jotka eivät ole rangaistavia, sekä 5) kiellettyihin, jotka ovat Jumalaa vastaan tehtyjä syntejä ja siksi rangaistavia. Neljä ensimmäistä luokkaa ova siis sallittuja, ja vain viimeinen kielletty (haram).
Islamin etiikan lähteitä ovat tärkeysjärjestyksessä: Koraani, profeetan sunna, yksimielisyys ja analogiapäättely. Vaikka Koraanista ei löydy kymmenen käskyn tapaista muista erottuvaa eettistä koodistoa, jotkut Koraanin kohdat antavat selkeitä ohjeita (esim. 17:22-39).
Islamin mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon. Ennen avioliittoa seksistä on pidättäydyttävä ja uskottomuutta pidetään vakavana syntinä. Aviorikoksesta Koraani määrää ankaran rangaistuksen, mutta vaatii myös, että teolla pitää olla neljä todistajaa (24:2). Koraanissa on yksityiskohtaisia määräyksia avioliitosta ja erosta. Miehelle sallitaan enimmillään neljä vaimoa, sekin sillä edellytyksellä, että hän kykenee olemaan näille kaikessa tasapuolinen (4:3). Islam kehottaa erityisesti naisia säädylliseen ja peittävään pukeutumiseen (Kor. 24:30-31, 33:59). Myös miesten pukeutumisen pitää olla vaatimatonta ja peittää vähintään polven ja navan välinen alue.
Islam kieltää alkoholin. Koraanissa on viinin juomista koskeva kielto ja siitä on johdettu kielto koskemaan kaikkia alkoholijuomia (2:219/216, 5:90/92).
Koraani kieltää vain vähän ruokia. Niitä ovat itsestään kuolleet eläimet, veri, sianliha ja lisäksi ruoaksi valmistettavan lihan täytyy olla islamin sääntöjen mukaan teurastettua (Kor. 5:3). Eläin täytyy teurastettaessa kääntää Mekkaa kohden ja teurastajan lausua ”Jumalan nimeen”. Myös petoeläimet ovat kiellettyä ruokaa.
Islam kieltää myös ihmistä tai eläintä esittävien kuvien käytön jumalanpalveluksessa ja rukous- ja hartaustiloista. Moskeijat ovat tästä syystä täysin kuvattomia. Myöskin kaikissa profeetta Muhammadia esittävissä kuvissa hänen kasvonsa on peitetty. Perimätiedoissa suhtaudutaan kuviin yleensäkin kielteisesti. Monet muslimioppineet pitävät näitä tietoja luotettavina, mutta kaikki eivät niitä ole hyväksyneet, eivätkä pidä niitä sitovina. Patsaita on kuitenkin aina vastustettu enemmän kuin kaksiulotteisia kuvia. Nykyislamissa on yleistynyt käsitys, että kuvakielto koskee vain kuvien uskonnollista käyttöä. Silti Kaabaa ja Jerusalemin kalliomoskeijaa esittävät kuvat ovat yleisiä ja suosittuja.
Kiellettyjä asioita ovat myös uhkapelit (Kor. 5:90-91), varastaminen, valehtelu, panettelu, petos ja huijaus sekä ennustaminen ja taikuus. Koraani määrää ankarat rangaistukset varkaudesta, sen mukaan tekijältä pitäisi leikata käsi (5:42). Myös koronkiskonta on Koraanin kieltämä asia (2:276).
Rituaalit
Jumalan tahtoon alistumisesta ja islamin yhteisöön kuulumisesta seuraa viisi keskeistä velvollisuutta, joita on tapan kutsua islamin viideksi peruspilariksi: 1) julkinen uskontunnustus, 2) päivittäiset rukoukset, 3) vuotuinen almuvero, 4) paasto ramadan-kuukauden aikana sekä 5) pyhiinvaellus Mekkaan vähintään kerran elämässä. Almuveroa lukuunottamatta peruspilarit ovat luonteeltaan rituaalisia ja ne luovat perusrakenteen islamin jumalanpalveluselämälle ja keskeisille rituaaleille.
Jumalanpalvelus
Muslimielämä alkaa uskontunnustuksen lausumisesta vilpittömin mielin. Se kuuluu: ”Todistan ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammad on hänen profeettansa.” Islamin uskoon kääntymisen merkiksi uskontunnustus lausutaan juhlallisesti todistajan läsnä ollessa. Se lausutaan aina myös rukouksen yhteydessä.
Islamin jumalanpalveluselämän ytimessä on viisi kertaa vuorokaudessa toimitettava rukous. Rukous on profeetta Muhammadin opetukseen perustuva normi, eli sunna.
Rukouskutsu esitetään viidesti päivässä moskeijan minareetista. Rukouskutsu on jo osa jumalanpalvelusta, harras muslimi toistaa rukouskutsun sanat lukuunottamatta kehotuksia ”tulkaa rukoukseen” ja ”tulkaa pelastukseen”.
Ensimmäinen rukoushetki on aamun sarastaessa, ennen auringon nousua. Keskipäivän rukous suoritetaan auringon jätettyä lakikorkeutensa. Kolmas rukous suoritetaan ennen auringonlaskua. Iltarukous suoritetaan iltaruskon aikaan ja viides rukous pimeyden jo laskeuduttua, milloin tahansa ennen aamun kajastusta. Rukousta ei saa suorittaa auringon juuri noustessa tai laskiessa, eikä tarkkaan keskipäivällä.
Rukoukset voidaan suorittaa missä tahansa, niitä varten ei tarvitse mennä mihinkään erityiseen paikkaan. Rukoilijan tarvitsee vain asettaa jotain eteensä merkitsemään rukoussuunnan, joka on kohti Mekkaa, sekä varmistettava, että alusta on puhdas. Yleensä käytetäänn rukousmattoa. Rukoukset voidaan suorittaa yksin tai yhdessä muiden kanssa. Tavallisesti muslimit rukoilevat kotona.
Julkinen rukouspaikka on moskeija. Muslimimiesten velvollisuus on osallistua perjantain jumalanpalvelukseen, yhteisrukoukseen joka korvaa keskipäivän rukouksen. Se toimitetaan erityisessä perjantaimoskeijassa, jonka tunnistaa saarnatuolista (minbar). Saarnaaja on yleensä moskeijan palkkaama uskonoppinut, joka hoitaa myös imaamin tehtäviä. Saarna voidaan kuitenkin pitää myös muiden tilaisuuksien yhteydessä, varsinkin juhlapäivien aamujumalanpalveluksissa. Moskeijoissa voidaan pitää saarnoja muulloinkin kuin rukousten yhteydessä. Moskeijoista tuli varhain myös muun opetuksen keskuksia ja niiden yhteydessä voi toimia esimerkiksi koraanikouluja.
Rukoilijan on oltava rukousta suorittaessaan rituaalisesti puhdas. Moskeijoiden ulkopuolella on tavallisesti pesualtaita rituaalipesua varten. Aluksi peseytyjä pesee kätensä, huuhtoo suunsa ja sieraimensa. Sitten pestään kasvot, kädet ja käsivarret, sekä pyyhitään päälaki ja kaula. Lopuksi pestään jalat. Pesuun voidaan käyttää veden lisäksi myös hiekkaa, jos vettä ei ole saatavilla. Moskeijaan mentäessä riisutaan jalkineet ja pukeutumisen on oltava säädyllistä.
Rukouksessa lausutut sanat ja siihen liittyvät liikkeet ovat tarkoin määrätyt. Moskeijoissa myös tähdennetään kurinalaisuutta, rukoilijat seisovat aloittaessaan suorissa riveissä ja seuraavat rukouksen johtajan (imaamin) liikkeitä. Rukouksen liikkeet koostuvat kumarussarjoista, joita tehdään kaikkiaan neljä. Periaatteessa kuka tahansa rukouksen osat tunteva muslimi voi toimia rukouksen johtajana.
Paasto kestää ramadan-kuukauden ajan. Sen aikana muslimin on oltava syömättä, juomatta ja tupakoimatta aamunkoiton ja pimeän tulon välinen aika. Myös sukupuoliyhteys on päiväsaikaan kielletty. Paastomääräykset eivät kuitenkaan koske muita kuin terveitä aikuisia. Myös raskaana olevat, imettävät äidit ja raskasta työtä tekevät on vapautettu paastovelvollisuudesta.
Ramadanin päättymistä seuraava päivä on suuri juhlapäivä. Tämä paaston päätösjuhla on toinen islamin kanonisista juhlista, jota vietetään kolmen päivän ajan. Silloin tehdään sukulaisvierailuja ja lähetetään kortteja. Toinen suurista juhlista on uhrijuhlan päivä, jolloin pyhiinvaeltajat uhraavat Minassa, Mekan lähellä.
Pyhiinvaellus Mekkaan suoritetaan kuuvuoden viimeisenä kuukautena, kaksi kuukautta ramadanin päättymisen jälkeen. Pieni pyhiinvaellus voidaan suorittaa pyhiinvaelluskauden ulkopuolellakin Vuosittain noin kaksi miljoonaa muslimia kokoontuu Mekkaan. Pyhiinvaellus korostaa islamin yhteyttä hyvin konkreettisella ja varmasti mieleenpainuvalla tavalla.
Siirtymäriitit
Poikien ympärileikkaus on profeetan sunna, eli Muhammadin opetukseen perustuva normi, vaikka Koraanissa ei ole siitä määräyksiä. Tyttöjen ympärileikkauksella ei ole uskonnollista perustaa, vaikka joissakin muslimimaissa sitäkin on harjoitettu.
Ympärileikkauksen ajankohtaa ei ole määritelty ja se vaihtelee suuresti alueittain. Tavallisesti pojat ovat 5-13 vuotiaita. Seitsemän päivän ikää pidetään alarajana. Ympärileikkausta juhlitaan paitsi perheen, myös suvun ja naapurien kesken. Poika voidaan pukea kauniisiin vaatteisiin ja kuljettaa kulkueessa kaduilla. Juhlaan kuuluu myös juhla-ateria.
Jokaisen muslimin odotetaan menevän naimisiin, naimattomuus on islamilaisissa maissa harvinaista. Avioliittosopimuksen solmiminen tapahtuu kuitenkin tuomarin luona ja se on luonteeltaan juridinen sopimus eikä uskonnollinen sitoumus. Yhteisomaisuutta ei ole ja kummankin puolison katsotaan avioliitossakin kuuluvan isänsä sukuun. Muslimimiehellä on myös oikeus pitää neljää vaimoa, käytännössä tosin useimmat liitot ovat yksiavioisia. Häät ovat maallinen tilaisuus ja noudattavat paikallisia tapoja. Monin paikoin juhlallisuudet ovat kuitenkin mittavia – häät voivat kestää päiväkausia.
Islamilaisen tavan mukaan hautaus pitää suorittaa mahdollisimman pian kuoleman jälkeen, mieluiten 24 tunnin kuluessa. Ruumis pestään ja kääritään valkoiseen vaatteeseen ja nostetaan paareille, joilla hänet kannetaan moskeijaan tai muuhun paikkaan, jossa voidaan suorittaa hautausrukous. Rukouksen jälkeen ruumis kannnetaan hautauspaikalle. Kantaminen on rakkaudenosoitus, jonka mahdollisimman monet haluavat tehdä. Ruumis asetetaan kyljelleen kasvot Mekkaa kohden haudan laitaan tehtyyn syvennykseen. Kun hauta on luotu umpeen, luetaan rukous. Lohdutonta surua ei pidetä suotavana, koska se on epäuskon merkki. Hautakummun on erotuttava ympäristön tasosta.
Tiedot päivitetty: 11.04.2007
Lähteet
Artikkelit
Palva, Heikki: Islam. Teoksessa Katja Hyry & Juha Pentikäinen (toim.): Uskonnot maailmassa, 180-214. Porvoo: WSOY, 2004.
Kirjat
Allahwerdi, Helena & Helena Hallenberg (toim.): Islamin porteilla. Helsinki: Kirjayhtymä, 1991.
Carmody, Denise Lardner & John Tully Carmody: How to Live Well: Ethics in the World Religions. Belmont, CA: Wadsworth, 1988.
Haeri, Fadhlalla: Islam, suom. Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996.
Hjärpe, Jan: Islam: oppi ja elämäntapa. Helsinki: Gaudeamus, 1980.
Hunt, Arnold D., Marie T. Crotty, & Robert T. Crotty: Ethics of World Religions. San Diego, CA: Greenhaven Press, 1991.
Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999.
Lehtinen, Isra, Egal Jama Abdellahi & Mikko Telaranta: Islam – yhteinen uskomme. Helsinki: Opetushallitus, 2005.
Palva, Heikki & Irmeli Perho (toim.): Islamilainen kulttuuri. Helsinki: Otava., 1998.