Kuvaus
”Astanga” (sanskritin ashtânga) merkitsee ”kahdeksanjäsenistä” ja viittaa Patanjalin (n. 100-l. eKr. – 200-l. jKr.) systematisoimaan kahdeksanosaisen joogan järjestelmään.
Fyysisiin harjoituksiin keskittyvä moderni jooga syntyi traditionaalisen intialaisen hathajoogan sekä länsimaisen liikunta- ja terveyskulttuurin synteesinä 1920-luvulla. Tämän synteesin tärkeimmät luojat olivat Pohjois-Intiassa Rishikeshissä vaikuttanut Swami Sivananda (1887-1963) sekä eteläintialainen Tirumalai Krishnamacharya (1888-1989). Kumpikin painotti joogan terapeuttisia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia. Molemmat irrottivat joogan sen perinteisestä askeettisesta kontekstista ja toivat sen osaksi tavallisen ihmisen elämää iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta. Molemmat asettivat suuren painon juuri fyysiselle asentoharjoittelulle (asanat). Länsimailla nykyisin harjoitettavasta joogasta valtaosa periytyy joko Sivanandan ja hänen oppilaidensa luomaan traditioon (nk. sivanandajooga), tai Krishnamacharyan ja hänen oppilaidensa traditioon.
Astangajooga on liikunnallinen joogamuoto, jonka on kehittänyt Krishnamacharyan oppilas Sri K. Pattabhi Jois (s. 1915). Joisin kehittämän harjoitusmetodin erityispiirteenä on, että asennot suoritetaan hengitysrytmin tahdittamina yhtäjaksoisina harjoituskokonaisuuksina. Paitsi että hengitys rytmittää asennosta toiseen siirtymistä ja itse asennon kestoa, hengitysilman liikettä säädellään kurkunpään lihaksia supistamalla (nk. ujjayi-hengityksellä). Lisäksi harjoitukseen kuuluu määrättyjen ”lihaslukkojen” systemaattinen käyttö osana harjoitusta. Tuloksena on intensiivinen, kehoa voimakkaasti lämmittävä ja keskittymistä vaativa harjoitus. Monien sarjoista suorittaminen kestää puolestatoista kahteen tuntia kerrallaan.
Joogan korostetaan viime kädessä tähtäävän samadhin, puhtaan, yliaistillisen tietoisuuden saavuttamiseen. Perinteisesti siitä on ajateltu seuraavan vapautus kärsimyksen kierrosta. Astangajoogassa huomion pääsisältö on kuitenkin säännöllisessä harjoittelussa, eikä niinkään joogan taustalla olevissa traditionaalisissa teorioissa ja uskonnollisissa käsitteissä. Pattabhi Joisin mukaan hänen opetuksestaan on yksi prosentti teoriaa ja yhdeksänkymmentä yhdeksän harjoitusta. Käytännössä on pitkälti harjoittajasta itsestään kiinni, minkälaisen katsomuksellisen sisällön hän harjoitukselleen antaa.
Astangajooga tuli Suomeen 1990-luvun jälkipuoliskolla ja saavutti välittömästi suuren suosion. Helsingin Astanga Joogakoulu avattiin kesäkuussa 1997 Sörnäisissä. Nykyisin astangajoogaa opetetaan jo ympäri Suomea sekä yhdistyksissä että yksityisissä joogakouluissa.
Tiedot päivitetty: 22.10.2007