Kuvaus
Judiska församlingen i Helsingfors
Suomen juutalaisväestö on pääosin venäläisten sotilaiden jälkeläisiä. Ruotsin vallan aikaan juutalaisilla ei ollut lupaa asettua asumaan Suomeen pysyvästi. Sen sijaan tsaarin armeijassa palvelleet juutalaiset saivat palvelusaikansa päätyttyä oikeuden jäädä asumaan Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin. Helsinkiin valmistui synagoga vuonna 1906. Suomi myönsi juutalaisille täydet kansalaisoikeudet vuonna 1918. Helsingin juutalainen seurakunta rekisteröitiin uskonolliseksi yhdyskunnaksi 19.12.1918.
Suomessa toimii nykyisin kaksi juutalaista seurakuntaa, Helsingissä ja Turussa. Näistä kahdesta Helsingin seurakunta on suurin. Seurakuntien katto-organisaationa toimii Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto, jonka johtokuntaan kuuluu 12 jäsentä. Helsingin juutalaisen seurakunnan toiminta keskittyy synagogan yhteyteen rakennettuun seurakuntakeskukseen, joka valmistui 1961.
Seurakunta järjestää mahdollisuuden aktiiviseen toimintaan juutalais-kulttuurisessa ympäristössä. Seurakunnan yhteydessä juutalaisen uskonnon harjoittamisen ohella on mahdollista harrastaa mm. urheilua, elokuvia tai opiskella hepreaa ja jiddishiä. Seurakunta julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Hakehila-lehteä.
2021 | 972 | 2020 | 982 |
2019 | 1101 |
2018 | 994 |
2014 | 1038 |
2013 | 1054 |
2012 | 1068 |
2011 | 1077 |
2009 | 1119 |
2008 | 1114 |
2007 | 1061 |
2006 | 1073 |
2005 | 1059 |
2004 | 1072 |
2003 | 1055 |
1990 | 1055 |
1985 | 1081 |
Tiedot päivitetty: 23.09.2022
Lähteet:
Kirjat
Harviainen, Tapani & Karl-Johan Illman (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998. 291-304
Illman, Karl-Johan & Tapani Harviainen: Juutalaisten historia. Helsinki: Gaudeamus, 1987. 153-165
Lundgren, Svante: Suomen juutalaiset: usko, tavat, asenteet, Religionsvetenskapliga skrifter nr 56. Åbo: Åbo Akademi, 2002.
Schwartz, Ove, Hillel Skurnik & Dave Weintraub: Juutalaisuus: uskonto ja perinne. Helsinki: Juutalainen koulu, 1989.
Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen: historia, usko, kulttuuri. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. 128-130