Kuvaus
Kristuksen seurakunta
Kansainväliset Kristuksen seurakunnat -liikkeen (engl. International Churches of Christ, ICOC tai ”Boston Movement”) perusti pastori Kip McKean vuonna 1979 Bostonissa. McKean oli aiemmin toiminut Church of Christ -kirkkokunnan pastorina, mutta kyseinen kirkkokunta ns. ”Mainline Church of Christ” irtisanoutui hänen opetuksistaan. Church of Christ -kirkkokunta syntyi 1800-luvun alussa Kentuckyssä ja Länsi-Virginiassa. ICOC lakkasi olemasta kansainvälinen kattojärjestö 2000-luvun alussa, mutta se toimii väljänä itsenäisten seurakuntien yhteistyöelimenä. McKean johtaa nykyään kirkkokuntaa nimeltä Portland International Christian Church ICC, joka ei kuulu ICOC-seurakuntiin. Helsingin Kristuksen Opetuslapset ry eli Kristuksen seurakunta on osa ICOC-seurakuntia, eikä kuulu McKeanin johtamaan kirkkokuntaan.
Kristuksen seurakunta opettaa henkilökohtaisen Jumalasuhteen, oman uskon ja raamatullisen kääntymyksen merkitystä. Seurakunta kastaa ihmisiä, jotka oman vakaumuksensa perusteella haluavat tulla kastetuksi. Kristuksen seurakunnan toimintamuotoina ovat mm. viikoittaiset jumalanpalvelukset, raamattukeskustelut, raamattuluennot, erilaiset tapahtumat ja kesäleirit sekä lapsi-, nuoriso-, avioliitto-, vanhus- ja hyväntekeväisyystyö. Viikoittaisten kokousten lisäksi järjestetään myös muita tilaisuuksia, kuten seminaareja, koulutustilaisuuksia, viikonloppu-tapahtumia, juhlia, retkiä ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Yhteistyö sisarseurakuntien kanssa etenkin Pohjoismaissa on aktiivista.
Seurakunnan toiminnasta ei yleensä ilmoiteta lehdissä tai muissa medioissa. Toiminnasta kerrotaan ja tilaisuuksiin kutsutaan mukaan henkilökohtaisesti. Kutsun seurakunnan tapahtumiin saattaa saada kadulla, liikennevälineissä, opiskelu-, työ- tai harrastuspaikoilla.
Kristuksen seurakunta perustettiin vuonna 1991 ja se on rekisteröity yhdistykseksi 8.5.1992. Seurakunnassa on noin 40 aikuista jäsentä (2011).
Tiedot päivitetty: 03.05.2018
Linkkejä:
Lähteet:
Kirjat
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997. 164-165