Kuvaus
Jehovas vittnen
Jehovah’s Wittnesses
Jehovan todistajat -liikkeen perusti Charles Taze Russell Yhdysvalloissa 1870-luvulla. Hän yhtyi adventistien näkemykseen Jeesuksen toisesta tulemisesta 1873-1874 välisenä aikana, ja selitti näiden vuosien jälkeen Jeesuksen aloittaneen nelikymmenvuotisen elonkorjuuajan näkymättömänä henkiolentona. Nykyisin Jehovan todistajia on noin 6 miljoonaa yli 230 maassa. Suomessa Jehovan todistajia on
18 467 (2014, Tilastokeskus).
Suomessa Jehovan todistajien toiminta käynnistyi 1910, ja se rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 31.5.1945. Suomen haaratoimisto sijaitsee Vantaan Tikkurilassa ja maa on jaettu kahteen piiriin ja 15 kierrokseen, kussakin kierroksessa noin 15 seurakuntaa. Liikkeellä on runsaasti päätoimisia työntekijöitä mutta ei pappeja.
Jehovan todistajat korostavat meneillään olevaa lopunaikaa ennen lopullista, nykyisen maailmanjärjestyksen päättymistä, sekä Jeesuksen paluuta maan päälle. Vuosi 1914 oli liikkeen mukaan käännekohta ihmiskunnan historiassa. Liikkeen mukaan kyseisenä vuonna perustettiin Jumalan valtakunta ja katsottiin lopun- ja siirtymäajan alkaneen, joka tulee päättymään uuteen paratiisinomaiseen maailmanjärjestykseen.
Jehovan todistajat kiistävät klassiseen kristinuskon kolminaisuusopin. Heidän mukaansa Jumala on yksi ja jakamaton. He myös käyttävät Jumalasta nimeä Jehova, jota he pitävät Jumalan nimen alkuperäisimpänä hepreankielisenä muotona. Myös Jeesuksen jumaluus kielletään. Jeesus on Jumalan poika, joka oli ennen maanpäällistä elämäänsä olemassa taivaassa arkkienkeli Mikaelina. Jeesus syntyi ihmisenä ja sai jumalaisen voiman vasta, kun Johannes Kastaja kastoi hänet. Pyhä Henki on liikkeen mukaan Jumalan maailmassa vaikuttava voima, ei persoona.
Protestanttisten kristittyjen tapaan Jehovan todistajat käyttävät kahta sakramenttia: kastetta ja ehtoollista. Jehovan todistajat korostavat voimakkaasti eskatologiaa ja heille moraalisäännöt ovat todella keskeisiä.
Moraalisäädösten lisäksi tärkeää on etäisyyden pitäminen suhteessa nykyiseen Saatanan hallitsemaan maailmaan. Tämä tarkoittaa mm. kieltäytymistä lipun tervehdyksestä, kansallislaulun laulamisesta, risti-symbolin käytöstä ja äänestämisestä, koska tämä liikkeen käsityksen mukaan loukkaa kristillistä puolueettomuutta ja voidaan rinnastaa epäjumalan palvontaan. Tästä syystä myös syntymäpäivien, kansallisten juhlapäivien sekä perinteisten kristillisten juhlapäivien vietto on kiellettyä. Jehovan todistajat ovat perinteisesti myös pidättäytyneet asepalveluksen suorittamisesta, myös siviilipalveluksen suorittamista asepalveluksen vaihtoehtona on pidetty sopimattomana. Suomessa Jehovan todistajat ovat vapautettu rauhan ajan asepalveluksesta.
Jehovan todistajat korostavat todistajien kenttätyötä kodeissa ja julkisilla paikoilla. Kokoustoiminnan keskuspaikkoja ovat valtakunnansalit. Liike julkaisee Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä, sekä kirjallisuutta omien kirjapainojensa kautta.
| 2021 | 16 495 |
| 2020 | 16 787 |
| 2019 | 17 083 |
| 2018 | 17 303 |
| 2017 | 17 685 |
| 2016 | 17 979 |
| 2015 | 18 286 |
| 2014 | 18 467 |
| 2013 | 18 679 |
| 2012 | 18 826 |
| 2011 | 19 001 |
| 2009 | 19 142 |
| 2008 | 18 025 |
| 2007 | 18 177 |
| 2006 | 18 306 |
| 2005 | 18 329 |
| 2004 | 18 239 |
| 2003 | 18 241 |
| 2000 | 18 492 |
| 1990 | 12 157 |
| 1985 | 12 567 |
| 1980 | 11 529 |
| 1970 | 9 506 |
| 1960 | 6 782 |
Linkkejä:
Lähteet:
Artikkelit
Karvinen, Jarmo: Jehovan todistajat. Teoksessa N. G. Holm, K. Suolinna & T. Ahlbäck (red./toim.): Aktuella religiösa rörelser i Finland /Ajankohtaisia uskonnollisia liikkeitä Suomessa, 323-340. Åbo: Åbo Akademi, 1981.
Kirjat
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997. 175-181
Teinonen, Seppo A.: Nykyajan lahkot: Uusia uskonnollisia liikkeitä ja yhteisöjä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1965. 124-141
Opinnäytetyöt
Alanko, Sari: Uskonnollinen kääntymisprosessi kolmessa Oululaisessa yhteisössä. Vertailun kohteena: Oulun helluntaiseurakunta, Oulun Jehovan todistajien keskusseurakunta ja Oulun ortodoksinen seurakunta. Pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto. Taiteiden ja kulttuurien tutkimuksen laitos. Kulttuuriantropologia, 1998.
Alatalo, Anna-Maija: Raamattuun viittaaminen Jehovan todistajien yleisöesitelmissä. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Kieli-ja käännöstieteen laitos, 2000.
Heimonen, Henri: Jehovan todistajien käsitys kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. Uskontotieteen laitos, 1987.
Kuuva, Arja & Lindahl-Kaipia Susanna: Uskonnon sisäistymisen ilmeneminen Jehovan todistajien ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenen ajatus-ja kokemusmaailmassa. Vertaileileva tutkimus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Turun seurakunnan ja Jehovan todistajien Turun eteläisen seura-ja kunnanjäsennäytteen välillä. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 1992.
Luoma, Tapio: Kohti täydellisyyttä: Jehovan todistajien käsitys pyhityksestä. Helsingin yliopisto: Dogmatiikan pro gradu -tutkielma, 1987.
Taneli, Matti: Jehovan todistajat -liikkeen historia, oppi, organisaatio ja jäsenistön sosiaalinen tausta. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 1989.
Tiedot päivitetty: 28.10.2022