Kuvaus
Lestadiolaisuus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike, joka sai alkunsa Ruotsin Lapissa kirkkoherrana toimineen Lars Leevi Laestadiuksen (1800-1861) toiminnasta. Liike levisi nopeasti myös Suomen ja Norjan pohjoisosiin. Lestadiolaisuus oli aluksi pitkälti saamelainen liike, mutta levisi aikaa myöten myös etelään. Lestadiolaiselle uskonkäsitykselle on ominaista syntien tunnustamiselle ja synninpäästölle annettu keskeinen asema.
1900-luvun vaihteessa lestadiolaisuus jakaantui kolmeen pääsuuntaukseen: vanhoillislestadiolaisuuteen, uusheräykseen ja esikoislestadiolaisuuteen. Vanhoillislestadiolaisesta suuntauksesta erosi 1960-luvulla nk. ”elämänsanalainen” suuntaus. Hajaannuksessa merkittävä osa vanhoillislestadiolaisista papeista ajautui liikkeen ulkopuolelle. Yhdessä heitä tukeneiden maallikoiden kanssa perustettiin Laestadius Seura ry. Ryhmän yhdyssiteenä toimi Elämän Sana -niminen lehti, mistä ryhmittymä sai kutsumanimensä.
Yhdistys lakkautettiin 2000-luvulla vähentyneen toiminnan vuoksi.
Tiedot päivitetty: 01.07.2015
Linkkejä:
Kirjat
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997. 51-54
Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään. Helsinki: Kirjapaja, 1981.