Ruusuristin Veljeskunta AMORC ry

Ruusuristin Veljeskunta AMORC ry

Taustalla vaikuttava perinne:

Kuvaus

AMORC

Nimen merkitys: AMORC on lyhenne sanoista Antiquus Mysticus Ordo Rosae Crucis, joka tarkoittaa Muinaista salaista ruusuristin veljeskuntaa.

AMORC:n on perustanut H. Spencer Lewis vuonna 1915 Yhdysvalloissa. Liike katsoo kuitenkin polveutuvansa Egyptin muinaisista mysteerikouluista. Se katsoo myös edustavansa vanhaa ruusuristin veljeskuntaa, jonka myyttisen Christian Rosenkreuzin väitetään perustaneen.

AMORC:n opetukset nousevat pääosin länsimaisesta esoteeris-okkulttisesta perinteestä ja esimerkiksi teosofian vaikutus on ilmeinen. Järjestössä opetetaan meditaatiotekniikoita kuten hengitys- ja mantraharjoituksia sekä henkistä alkemiaa ja parannustekniikoita. Opetuksissa käsitellään myös esimerkiksi pyhän arkkitehtuurin symboliikkaa, pythagoralaisuutta, karman lakia ja ihmisen energiakehoja. Päämääränä on kosmisen ja jumalalallisen tajunnan saavuttaminen. AMORC:ssa on tietty hierarkia ja initiaatiojärjestelmä. Järjestöön liittynyt jäsen opiskelee aluksi opintokirjeiden avulla. Vain osa liikkeen opetuksista on julkista.

Liike rantautui Pohjoismaihin 1920-luvulla. Suomessa on ollut AMORC:n jäseniä 1950-luvulta saakka. Suomeksi oli mahdollista opiskella 1980-luvun alkupuolella ja suomenkieliset jäsenet kuuluivat vuonna 1976 perustettuun Pohjoismaiden Suurloosiin. Syyskuussa 1998 Suomen AMORC irtautui kuitenkin Pohjoismaiden Suurloosista ja muodosti oman itsenäisen hallinnollisen yksikön, Administraation. Se rekisteröitiin samana vuonna 23.11 nimellä Ruusuristin Veljeskunta AMORC ry. AMORC ei pidä itseään teosofisena jo pelkästään historiallisista syistä, minkä takia järjestö ei halua tulla sekoitetuksi Pekka Ervastin perustamaan Ruusu-Ristiin. Järjestö julkaisee Rosa Et Crux-nimistä lehteä. Suomessa järjestö ei toimi omana suurloosina, koska jäsenmäärä on alle 500.

Tiedot päivitetty: 23.07.2015

 

Linkkejä:

amorc.fi

 

Lähteet:

Kirjat

Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997. 338-340

Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 2006.

Lisätiedot

Kotikunta