Kuvaus
Shamansföreningen rf
Shamaaniseura ry ylläpitää shamanistisen parannusperinteen jatkumista. Seura jakaa tietoa shamanismista, edistää ja kehittää kansainvälistä yhteistoimintaa vastaavien ulkomaalaisten seurojen, yliopistojen ja tutkimuslaitoksien kanssa. Yhdistys on perustettu vuonna 1994 ja on rekisteröity 4.9.2000. Keskeisiä toimintamuotoja ovat tapaamiset, luennot ja kurssit.
Shamanismikurssit alkavat perustiedoista ja -taidoista, ja halutessaan opiskelija voi lisätä tietoaan jatkokursseilla tai erilaisilla teemakursseilla. Kaikki shamanismin harjoittajat tosin eivät käy kursseilla tai edes hyväksy niiden ajatusta siitä, että kuka tahansa voi oppia shamaanin taidot. Ainoastaan kokeneimmilla shamaaneilla koetaan yleensä olevan parantamiseen riitävät taidot.
Jotkut shamanismin harjoittajat tekevät eron vanhan, perinteisen shamanismin ja uuden shamanismin välillä. Perinteisen shamanismin ajatellaan olleen eräänlaista tarkkaan varjeltua ja harvojen jakamaa salatiedettä. Vanha shamanismi oli vallan ja voiman käytön väline, jota shamaani käytti omaksi ja myös yhteisön hyödyksi. Nykyajan shamanismia taas pidetään lähinnä välineajatteluna, se toimii yksilön tai yhteisön hyväksi ja siitä puuttuvat valtaa käyttävät hahmot.
Uusshamanismin menetelmiä sovelletaan vaihtelevasti jokapäiväisessä elämässä. Harjoittaminen vertautuu muihin vaihtoehtoterapioihin kuten joogaan ja reikiin, joilla myös on jonkinlainen parantava ja kasvattava päämäärä.
Tiedot päivitetty: 16.05.2018
Linkkejä:
Lähteet:
Opinnäytetyöt
Heino, Aulimarja: Uusshamanismi Suomessa. Pro gradu -tutkielma.. Helsinki: Helsingin yliopisto. Uskontotieteen laitos, 1994.
Lanér, Marjo: Uusshamanistinen terapia. tutkimus yhden terapeutin kokemuksista ja hänen asiakkaidensa matkakertomuksia. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Folkloristiikka, 2001.
Lilieström, Marja: Uusshaminismi ja sen psykoterapeuttinen luonne. Psykoterapian ja muuttuneen tietoisuuden tilan piirteiden tarkastelua shamanismissa ja uusshamanismissa. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 1996.