Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Kuvaus

Evanglisk-lutherska kyrkan i Finland
The Evangelical Lutheran Church of Finland

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ortodoksisen kirkkokunnan ohella toinen nk. kansankirkko Suomessa. Nimitystä käytetään kirkkokunnista joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema.

Kristinuskon vaikutus Suomeen levisi sekä lännen että idän kautta jo ennen 1100-lukua. Luterilaiseksi Suomi muuttui Kustaa Vaasan 1500-luvulla käynnistämän uskonpuhdistuksen jälkeen. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Kristus on itse Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä läsnä kirkossaan ja lahjoittaa armonsa ja rakkautensa niille, jotka uskovat häneen. Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Kirkon tehtävä on saattaa ihmiset sanan ja sakramenttien ääreen niin, että heissä syntyy usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja vastuu lähimmäisestä.

Kirkon oikeudellinen asema yhteiskunnassa on vaihdellut suuresti. Ruotsi-Suomeen luotiin voimakas valtionkirkkojärjestelmä 1600-luvulla. Vuoden 1686 kirkkolaki oli valtion laki, joka velvoitti kaikki valtakunnan asukkaat luterilaiseen tunnustukseen ja keskitti kaiken vallan kirkossa kuninkaan käsiin. 1800-luvulta lähtien käynnistyi kuitenkin kirkon asteittainen irtaantuminen valtiosta. Vuoden 1869 kirkkolaissa kirkko sai oman valtiosta erillisen julkisoikeudellisen aseman ja oman lakia säätävän elimen, kirkolliskokouksen. Vuoden 1919 hallitusmuoto määritti Suomen valtion tunnustuksellisesti neutraaliksi ja vuoden 1922 uskonnonvapauslaki antoi kansalaisille vapauden erota luterilaisen kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ilman velvoitetta liittyä muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Vaikka valtionkirkkojärjestelmää on asteittain purettu, Suomen evankelis-luterilainen kirkko on edelleen ns. julkisoikeudellinen yhteisö ja sen lainsäädäntö on osa valtion lainsäädäntöä. Kirkko myös osallistuu Suomessa edelleen laajasti yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon. Niitä ovat kasvatustyö, sosiaalinen palvelutyö eli diakonia, hautausmaiden ylläpito, päihdetyö, väestökirjanpito, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito, työ ulkosuomalaisten parissa sekä kansainvälinen apu.

Suomen evankelisluterilainen kirkko muodostuu useista paikallisista seurakunnista. Vuoden 2023 alussa seurakuntia oli 354. Ne jakaantuvat yhdeksään hiippakuntaan, joiden hengellisenä johtajana on piispa ja toimintaa ja hallintoa johtaa tuomiokapituli. Arkkipiispa on paitsi Turun arkkihiippakunnan arkkipiispa, myös monien kirkon yhteisten elinten puheenjohtaja. Arkkipiispa vastaa kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista suhteista. Luterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen.

2022 3 625 007
2021 3 694 315
2020 3 749 713
2019 3 796 918
2018 3 853 106
2017 3 911 260
2016 03 960 453
2015 4 004 369
2014 4 040 787
2013 4 106 025
2012 4 147 371
2011 4 175 433
2010 4 207 192
2009 4 273 425
2008 4 299 186
2007 4 334 586
2006 4 355 949
2005 4 372 463
2004 4 385 238
2003 4 395 693
2000 4 408 381
1990 4 389 230
1985 4 637 761
1980 4 319 774
1970 4 648 787
1960 4 337 560
1950 4 077 629
1940 3 730 789
1930 3 536 551
1900 2 662 171

 

Linkkejä:

evl.fi

Tiedot päivitetty 12.2.2024

Lisätiedot

Kotikunta

Toiminta-alue