Kuvaus
Evanglisk-lutherska kyrkan i Finland
The Evangelical Lutheran Church of Finland
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ortodoksisen kirkkokunnan ohella toinen nk. kansankirkko Suomessa. Nimitystä käytetään kirkkokunnista joihin kansan enemmistö kuuluu ja joilla on lakiin perustuva erikoisasema.
Kristinuskon vaikutus Suomeen levisi sekä lännen että idän kautta jo ennen 1100-lukua. Luterilaiseksi Suomi muuttui Kustaa Vaasan 1500-luvulla käynnistämän uskonpuhdistuksen jälkeen. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Kristus on itse Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä läsnä kirkossaan ja lahjoittaa armonsa ja rakkautensa niille, jotka uskovat häneen. Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Kirkon tehtävä on saattaa ihmiset sanan ja sakramenttien ääreen niin, että heissä syntyy usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja vastuu lähimmäisestä.
Kirkon oikeudellinen asema yhteiskunnassa on vaihdellut suuresti. Ruotsi-Suomeen luotiin voimakas valtionkirkkojärjestelmä 1600-luvulla. Vuoden 1686 kirkkolaki oli valtion laki, joka velvoitti kaikki valtakunnan asukkaat luterilaiseen tunnustukseen ja keskitti kaiken vallan kirkossa kuninkaan käsiin. 1800-luvulta lähtien käynnistyi kuitenkin kirkon asteittainen irtaantuminen valtiosta. Vuoden 1869 kirkkolaissa kirkko sai oman valtiosta erillisen julkisoikeudellisen aseman ja oman lakia säätävän elimen, kirkolliskokouksen. Vuoden 1919 hallitusmuoto määritti Suomen valtion tunnustuksellisesti neutraaliksi ja vuoden 1922 uskonnonvapauslaki antoi kansalaisille vapauden erota luterilaisen kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ilman velvoitetta liittyä muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Vaikka valtionkirkkojärjestelmää on asteittain purettu, Suomen evankelis-luterilainen kirkko on edelleen ns. julkisoikeudellinen yhteisö ja sen lainsäädäntö on osa valtion lainsäädäntöä. Kirkko myös osallistuu Suomessa edelleen laajasti yhteiskunnallisten tehtävien hoitoon. Niitä ovat kasvatustyö, sosiaalinen palvelutyö eli diakonia, hautausmaiden ylläpito, päihdetyö, väestökirjanpito, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito, työ ulkosuomalaisten parissa sekä kansainvälinen apu.
Suomen evankelisluterilainen kirkko muodostuu useista paikallisista seurakunnista. Vuoden 2022 alussa seurakuntia oli 367. Ne jakaantuvat yhdeksään hiippakuntaan, joiden hengellisenä johtajana on piispa ja toimintaa ja hallintoa johtaa tuomiokapituli. Arkkipiispa on paitsi Turun arkkihiippakunnan arkkipiispa, myös monien kirkon yhteisten elinten puheenjohtaja. Arkkipiispa vastaa kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista suhteista. Luterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen.
| 2021 | 3 694 315 |
| 2020 | 3 749 713 |
| 2019 | 3 796 918 |
| 2018 | 3 853 106 |
| 2017 | 3 911 260 |
| 2016 | 03 960 453 |
| 2015 | 4 004 369 |
| 2014 | 4 040 787 |
| 2013 | 4 106 025 |
| 2012 | 4 147 371 |
| 2011 | 4 175 433 |
| 2010 | 4 207 192 |
| 2009 | 4 273 425 |
| 2008 | 4 299 186 |
| 2007 | 4 334 586 |
| 2006 | 4 355 949 |
| 2005 | 4 372 463 |
| 2004 | 4 385 238 |
| 2003 | 4 395 693 |
| 2000 | 4 408 381 |
| 1990 | 4 389 230 |
| 1985 | 4 637 761 |
| 1980 | 4 319 774 |
| 1970 | 4 648 787 |
| 1960 | 4 337 560 |
| 1950 | 4 077 629 |
| 1940 | 3 730 789 |
| 1930 | 3 536 551 |
| 1900 | 2 662 171 |
Tiedot päivitetty: 25.8.2022