Kuvaus
The Gurdjieff Society of Finland
Armenialaissyntyinen G.I. Gurdjieff (s. 1866-77 välisenä aikana k. 1949) kehitti henkisten oppien ja harjoitusten kokonaisuuden, jossa on laajalti aineksia eri uskonnollis-filosofisista perinteistä kuten ortodoksisesta mystiikasta, gnostilaisperäisestä kristinuskosta ja suufilaisuudesta. Gurdjiefin mukaan opetusten ja harjoitusten tarkoitus on kasvattaa itsensä tiedostava yksilö.
Muutettuaan vuonna 1912 Moskovaan, hän alkoi koota kannattajia, joiden joukossa oli esimerkiksi matemaatikko P. D. Ouspensky. Venäjän vallankumouksen jälkeen Gurdjieff muutti Ranskaan, jossa hän perusti vuonna 1922 Fountebleuhin keskuksen nimeltä ”Ihmisen harmonisen kehittämisen instituutti”. Instituutissa kävi monia tuon ajan kulttuurihenkilöitä. Keskus oli toiminnassa vuoteen 1934 saakka.
Gurdjieffin opetukset ovat antaneet vaikutteita New age -liikkeelle. Vaikutteita Gurdjieffin opeista ovat saaneet esimerkiksi Osho-liike ja Michael-kanavointiliike. Yhdysvalloissa syntyi 1950-luvulla järjestö nimeltä The Gurdjieff Foundation. Iso-Britaniassa toimii The Gurdjieff Society ja Ranskassa Institut Gurdjieff. Myös esimerkiksi Kanadassa ja Intiassa on Gurdjieffin opetuksia edistäviä järjestöjä. Maailmanlaajuisesti järjestöillä on muutamia tuhansia jäseniä.
Lahtelainen Karatas-Kirjat alkoi vuonna 1969 julkaista Gurdjieffin ja hänen oppilaansa J.G.Bennetin kirjoja. Suomalaisessa rajatiedon lehdistössä ryhdyttiin 1970-luvulla julkaisemaan niin ikään Gurdjieffin opetuksia. Seuran tarkoituksena on edistää Gurdjieffin filosofiaan liittyvää tutkimusta ja keskustelua. Yhdistys on rekisteröity 19.12.2003. Yhdistyksessä on noin 20 jäsentä (2007).
Tiedot päivitetty: 16.05.2018
Linkkejä:
Lähteet:
Internet
Religious Movements Homepage Project: Gurdjieff. , 2009. http://web.archive.org/web/20060831005400/religiousmovements.lib.virginia.edu/nrms/gurdjieff.html [2009-06-30]
Kirjat
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997. 318-319
Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 2006. 327-328