Kuvaus
Finlands Yogaförbund rf
The Yoga Federation of Finland
Fyysisiin harjoituksiin keskittyvä moderni jooga syntyi traditionaalisen intialaisen hathajoogan sekä länsimaisen liikunta- ja terveyskulttuurin synteesinä 1920-luvulla. Tämän synteesin tärkeimmät luojat olivat Pohjois-Intiassa Rishikeshissä vaikuttanut Swami Sivananda (1887-1963) sekä eteläintialainen Tirumalai Krishnamacharya (1888-1989). Kumpikin painotti joogan terapeuttisia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia. Molemmat irrottivat joogan sen perinteisestä askeettisesta kontekstista ja toivat sen osaksi tavallisen ihmisen elämää iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta. Molemmat asettivat suuren painon juuri fyysiselle asentoharjoittelulle (asanat). Länsimaissa nykyisin harjoitettavasta joogasta valtaosa periytyy joko Sivanandan ja hänen oppilaidensa (nk. sivanandajooga), tai Krishnamacharyan ja hänen oppilaidensa kehittämiin koulukuntiin (mm. Iyengar-jooga, vinijooga, astangajooga).
Joogaa alettiin harrastaa Suomessa laajamittaisemmin 1960-luvulla. Suomen joogaliitto perustettiin vuonna 1967 suomalaisten jooganharrastajien kattojärjestöksi ja se rekisteröitiin 26.4.1971. Joogaliitto opettaa joogaa itsehoito- ja itsekasvatusmenetelmänä ja tekee selkeän eron joogaperinteen uskonnollisiin juuriin hindulaisuudessa. Yhdistys korostaa, että ihmisen tulisi selvittää itselleen elämänkatsomukselliset kysymykset oman uskontonsa ja kulttuurinsa pohjalta. Lisäksi Suomen joogaliitossa joogaa on kehitetty pitkälti suomalaisten harrastajien toimesta nimenomaan suomalaisiin oloihin sopivaksi. Valtaosin esikuvat on haettu Krishnamacharyan ja hänen oppilaidensa (erit. Gerard Blitz) kehittämästä joogatyylistä. Liitto kouluttaa Suomen Joogaopistossa Saarijärvellä jooganopettajia, jotka voivat toimia ohjaajina Joogaopistossa, jäsenyhdistyksissä, kansalais- ja työväenopistoissa, sekä kuntoutus- ja liikuntaopistojen joogaryhmissä.
Suomen joogaliiton alaisuudessa toimii 23 paikallista joogayhdistystä: Porvoon joogakerho – Borgå Yogaklubb ry (1972), Rauman Joogayhdistys ry (1972, ei toimintaa), Kymen Yoga-kerho ry (1972), Espoon Joogakerho ry, Helsingin Joogayhdistys ry (1973), Joogaterapiayhdistys ry (1975), Kuopion joogakerho ry (1973), Yogakerho Logos ry (1973, ei toimintaa), Oulun jooga ry (1974), Imatran joogayhdistys ry (1975), Turun joogayhdistys ry (1975), Joogaterapiayhdistys ry /Yogaterapiföreningen rf (1976), Kuusankosken joogakerho ry (1976), Kouvolan joogakerho ry (1977), Lappeenrannan joogakerho ry (1980), Salo-jooga ry (1980), Porin joogakerho ry (1981), Seinäjoen seudun Joogayhdistys ry (1981), Tampereen Seudun Joogayhdistys ry (1984), Vantaan joogayhdistys ry (1984), Rovaniemen jooga ry (2001), Jyväskylän seudun Joogayhdistys ry (2002), Joensuun seudun joogayhdistys ry (2002) ja Jokilaaksojen Joogayhdistys ry (2003).
Tiedot päivitetty: 17.05.2018
Linkkejä:
Lähteet:
Kirjat
Blomqvist, Kirsi & Eeva-Kaarina Holopainen (toim.): Jooga Suomessa: jooganohjaajan opas. Saarijärvi: Suomen joogaliitto ry, 2002.
Hatakka, Maija, Aino Isotalo, Eeva Koistinen, Elvi Saari, Liisa Valtonen, Ulla Vuopala & Orvokki Venna: Löysin – etsin: puheenvuoroja joogasta ja kristinuskosta. Saarijärvi: Suomen joogaliitto ry, 1984.
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997. 221-223
Opinnäytetyöt
Martikkala, Mona: Joogan käytäntö ja yhteys globaaliin etiikkaan. Turun joogakerhon jatkoryhmän kokemuksia joogasta. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 1996.