Adventtikirkon historialliset juuret ulottuvat 1800-luvun Yhdysvaltoihin, jossa elettiin voimakasta Jeesuksen palaamisen odotusta. Baptistimaanviljelijä William Miller (1782-1849) oli omalla toiminnallaan mukana voimistamassa näitä toiveita. Miller tuli uskoon baptistipiireissä ollessaan 34-vuotias. Systemaattisen Raamatun tutkistelun ja omien laskelmiensa jälkeen Miller vakuuttui, että toinen adventti, eli Jeesuksen paluu tapahtuisi joko vuonna 1843 tai 1844. Miller opetti ensimmäisen kerran näkemyksistään baptistiseurakunnassa Dresdenin kylässä New Yorkin osavaltiossa vuonna 1831. (Ketola 1952, 14-17.)
Tämä tilaisuus poiki kutsuja pitämään uusia kokouksia ja näin Millerin aloittama liike alkoi vähitellen levitä. Useita saarnamiehiä alkoi kannattaa Millerin oppeja. Huomattavin näistä oli Joshua V. Himes (1805-1895). Himes järjesti Millerille puhujamatkoja suuriin kaupunkeihin ja alkoi kustantamaan tämän kanssa The Signs of the Time-nimistä lehteä, josta muodostui liikkeen pää-äänen kannattaja. (Ketola 1952, 18-19.)
Kun Millerin ennustukset eivät toteutuneetkaan, oli siitä seurauksena pettymys ja liikkeen jakautuminen. Millerin liikkeen pohjalta syntyi kolme maailmalle levinnyttä uskontokuntaa: Seitsemännen päivän adventistit, Jehovan todistajat ja Maailmanlaajuinen Jumalan kirkko (Worldwide Church of God). Kaksi jälkimäistä erkanivat omiksi uskontokunnikseen ja Seitsemännen päivän adventistit muodostuivat merkittävimmäksi jäljelle jääneistä adventismin haaroista. (Melton 2005, 4-5.)
Seitsemännen päivän adventistit uskoivat, että Millerin ilmoittama ajankohta on oikea, mutta se ei tarkoittanut Jeesuksen paluuta maan päälle, vaan alkusysäystä sille. Liike ei halunnut antaa tarkkaa päivämäärää toiselle adventille, vaan julisti sen tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Kuten ryhmän nimi kertoo, se pitää lauantaita pyhäpäivänä sunnuntain sijaan. Liike organisoitui omaksi kirkkokunnakseen James (1821-1881) ja Ellen G. Whiten (1827-1915) johdolla 1860-luvulla. Etenkin Ellen G. White oli liikkeen leviämisessä keskeinen hahmo. (Melton 2005, 490.) White kirjoitti 25 kirjaa ja noin 200 lyhyempää teosta. Hän sai myös useita profetioita, joita edelleen pidetään liikkeen keskuudessa suuressa arvossa (Melton 2005, 570). Vuonna 2002 liikkeellä laskettiin olleen 12 miljoonaa kannattajaa ympäri maailmaa. Liike omistaa sairaaloita ja hoitoloita ympäri maailmaa. Liikkeen päämaja (pääkonferenssi) sijaitsee Silver Springissä Marylandissa. (Melton 2005, 491.)
Pääkonferenssi pitää joka viides vuosi koko yhdyskunnan yleiskokouksen, joka valitsee pääkonferenssin virkailijat. Pääkonferenssi jakautuu alueellisesti 12 osastoon. Kukin osasto toimii tietyn maantieteellisen alueen adventtikirkkojen yhdyselimenä. Suomi kuuluu Trans-Euroopan osastoon. Kunkin osaston alueella toimii useita unioneita, jotka ovat itsenäisiä toimintayksiköitä ja näiden alueilla taas paikallisia piirikuntia. Piirikunta taas on paikallisseurakuntien yhdyselin. Piirikunta on myös se elin, joka palkkaa saarnaajat ja seurakuntien työntekijät. Suomessa on kaksi piirikuntaa: suomalainen ja ruotsalainen.(www.adventtikirkko.fi/organisaatio/kansain.html.)
Suomeen adventismi tuli Ruotsista. Ruotsin adventistien johtaja Olof Johnson (1843-1919) saapui kahden seurakuntatyöntekijän kanssa aloittamaan Adventtikirkon työtä Suomessa. He oleskelivat Suomessa 1892-1898. (Ketola 1952, 77-79.) Toiminta alkoi aluksi ruotsinkielisenä ja ensimmäinen ruotsinkielinen seurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Itsenäinen Suomen konferenssi (piirikunta) perustettiin vuonna 1909. Vuonna 1929 piirikunta jakautui ruotsin ja suomenkieliseen. Suomenkieliset adventistit rekisteröityivät vuonna 1943 Suomen adventtikirkoksi ja ruotsinkieliset vuonna 1944 Finlands Svenska Adventkyrkaksi. (Heino 1997, 80-81.) Vuonna 2004 Suomessa laskettiin olevan 5262 adventistia (www.adventtikirkko.fi/tilasto/). Kirkon pää-äänen kannattajana toimii Nykyaika niminen lehti. Adventtikirkko omistaa Piikkiössä Toiviolinnan yhteiskoulun sekä Vihdissä Hopeaniemen kuntoparantolan. Kirkko harrastaa laajaa kustannustoimintaa, vaikka ei enää omistakaan omaa kirjapainoa. Suomen Adventtikirkko ja Finlands Svenska Adventskyrka ovat mukana Suomen Vapaitten Kristittyjen Neuvostossa. (Heino 1997, 80-81.)
Adventtikirkko perustaa oppinsa Raamattuun. Kirkolla ei ole virallista uskontunnustusta, mutta kirkon oppi on löydettävissä kirkon käyttämässä 28 perusopinkohdassa (28 Fundamental Beliefs). Advetistit hyväksyvät protestanttisen kristinuskon perinteiset opit kolmiyhteisestä Jumalasta, Jeesuksen jumaluudesta ja pelastumisesta yksin armosta. Adventismi painottaa erityisesti lopunaikojen ja Jeesuksen toisen tulemisen odotusta. Kirkon omaleimainen painotus on myös Ellen G. Whitelle annettu profeetallinen asema. (Heino 1997, 79-80.)
Adventtikirkko korostaa kymmenen käskyn merkitystä. Adventistien mukaan kymmenen käskyä ovat kaiken kattava moraalinen ja hengellinen laki, jonka sisältämät periaatteet ovat yleismaailmalliset. Kirkon mukaan kymmenen käskyä ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon, on Jumalan liiton perusta, toimii arvosteluperusteena tuomiolla, osoittaa mikä on syntiä. Tämän lisäksi se antaa todellisen vapauden ja ehkäisee pahuutta ja tuo siunauksia. (Perusopinkohta 11, 2007.)
Kymmenen käskyn korostamisesta nousee myös adventtikirkolle hyvin tärkeä oppi sapatin pyhittämisestä. Adventistien opin mukaan sunnuntain viettäminen pyhäpäivänä on epäraamatullista ja sen sijaan lepopäivää pitäisi viettää alkuperäisen juutalaisen tradition mukaan perjantai illasta lauantai iltaan. Adventtikirkon mukaan sapatti on vertauskuva kristittyjen lunastuksesta Kristuksessa, tunnus uskollisuudesta ja esimakua ikuisesta tulevaisuudesta Jumalan valtakunnassa sekä iäti pysyvä Jumalan merkki ikuisesta liitosta Jumalan ja hänen kansansa välillä. (Perusopinkohta 20, 2007.)
Adventistien mukaan seurakunta on niiden uskovien yhteisö, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Seurakunnan jäseneksi päästäkseen ihmisen pitää tunnusta uskonsa ja syntyä uudestaan, eli alkaa elämään Jumalan tahdon mukaan. Liike korostaa kaikkien uskovien pappeutta. (Perusopinkohta 12, 2007.)
Lopunaikojen odotus on adventistien opissa tärkeällä sijalla. Adventistien mukaan vuonna 1844 alkoi Kristuksen paluun viimeinen, ns. tutkivan tuomion vaihe. Tämä vaihe on osa kaiken synnin lopullisesta hävittämisestä. Tutkiva tuomio paljastaa taivaallisille olennoille, ketkä kuolleista ovat kuolleet Kristukseen uskovina ja sen vuoksi on hänessä katsottava arvollisiksi saamaan osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa. (Perusopinkohta 24, 2007.)
Kun tutkiva tuomi on suoritettu valmiiksi, koittaa Kristuksen paluu maan päälle. Tällöin vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat kuolevat. Taivaassa Kristus ja vanhurskaat uskovat perustavat tuhatvuotisen valtakunnan pyhään kaupunkiin, uuteen Jerusalemiin. Tuona aikana jumalattomat kuolleet tuomitaan. Adventistien mukaan maapallo on oleva silloin täydellisen hävityksen tilassa ilman ainuttakaan elävää ihmistä. Ainoastaan saatanan ja hänen enkelinsä asuttavat maata. Tuhatvuotiskauden päättyessä Kristus laskeutuu pyhiensä ja pyhän kaupungin kanssa taivaasta maan päälle. Silloin herätetään jumalattomat kuolleet, jotka Saatanan ja hänen enkeleidensä kanssa piirittävät kaupunkiin; mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät sekä puhdistaa maan. Siten koko maailmankaikkeus vapautetaan synnistä ja syntisistä ainaiseksi. Adventtikirkko ei hyväksy perinteistä käsitystä sielun kuolemattomuudesta, vaan opettaa, että viimeisellä tuomiolla Saatana ja jumalattomat ihmiset hävitetään sieluineen ja ruumiineen. (Perusopinkohta 26, 2007.)
Viimeisen tuomion jälkeen luodaan uusi taivas ja uusi maa. Uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu, Jumala tarjoaa lunastetuille yhteydessään ikuisen kodin ja täydellisen ympäristön loppumatonta elämää, rakkautta, iloa ja tiedon hankkimista varten. Siellä Jumala itse on asuva kansansa kanssa, kärsimys ja kuolema ovat kadonneet syntiä enää ole. (Perusopinkohta 28, 2007.)
Adventistit pitävät tärkeänä elämistä Jumalan lapsen elämäntyylin mukaisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä vaatimattomien ja terveellisten elämäntapojen omaksumista. Kirkon mukaan tämä on tärkeää, koska ihmisen tulee harrastaa kaikkea sellaista, mikä saattaa heidän ajatusmaailmansa ja ruumiinsa kuuliaiseksi Kristukselle, joka ajattelee heidän parastaan, terveyttään ja onneaan. (Perusopinkohta 21, 2007.)
Adventistien mukaan ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja tästä johtuen omasta fyysisestä hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Uskovan tulee pitää huolta siitä, että hän liikkuu, lepää ja syö riittävästi. Ruuan suhteen kirkko rohkaisee jäseniään kasvissyöntiin ja ainakin pidättäytymään syömästä sianlihaa, simpukoita sekä muita Mooseksen laissa saastaiseksi määriteltyjä eläimiä. Tämän lisäksi uskovien edellytetään pidättäytyvän alkoholin, tupakan, kahvin ja teen nauttimisesta. Uskovan vaatteiden valinnan tulisi perustua periaatteisiin, jotka suosivat yksinkertaisuutta, säädyllisyyttä, käytännöllisyyttä, terveellisyyttä ja viehättävyyttä. Jumalan lapsen elämäntyyliin kuuluu myös maltillinen rahankäyttö sekä kymmenysten maksaminen kaikista tuloista. (Perusopinkohta 22, 2007.)
Adventtikirkossa on käytössä kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Kaste toteutetaan upottamalla. Kasteelle pääsy edellyttää uskon tunnustusta ja elämän muutosta. Vain kastettu ihminen voi olla seurakunnan täysvaltainen jäsen. Kaste on vertauskuva yhteydestä Kristukseen, syntien anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen vastaanottamisesta. Kaste ei siis yksinään pelasta, mutta on tärkeä osa ihmisen uudestisyntymistä. Koska vain uskonsa tunnustava voidaan kastaa, adventistit eivät hyväksy lapsikastetta. (Perusopinkohta 15, 2007.)
Adventtikirkon mukaan Kristus on ehtoollisessa läsnä kohdatakseen ja vahvistaakseen kansaansa. Ehtoolliseen valmistautumiseen kuuluu itsetutkistelu, katumus ja synnin tunnustus. Ehtoollisen yhteydessä ennen varsinaista ehtoollista toteutetaan jalkojen pesun pyhä toimitus Uuden Testamentin esimerkin mukaisesti. Ehtoollisaineina käytetään happamatonta leipää ja alkoholitonta viiniä. (Perusopinkohta 16, 2007.)
Tiedot päivitetty: 15.02.2007
Suomen Adventtikirkko: Adventtikirkon perusopinkohdat. , 2007. http://www.adventtikirkko.fi/opetus/oppi.html [2007-02-15]
Suomen Adventtikirkko: Suomen Adventtikirkko. http://www.adventtikirkko.fi/etusivu.html [2006-12-19]
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997.
Ketola, T. N. : Hengellisiä liikkeitä: historiallinen tutkielma Suomen adventtiliikkeestä. Turku: tekijän kustannuksella, 1952.
Melton, Gordon, J: Encylopedia of Protestantism. New York: Facts on File, 2005.