Baptismin juuret ulottuvat Euroopan 1500-luvun uskonpuhdistusliikkeeseen ja Englannissa 1500-1600-luvuilla vaikuttaneeseen separatistiseen liikkeeseen. Ulrich Zwinglin (1484- 1531) ympärillä toimi ihmisiä, joiden mielestä Zwingli ei vienyt uskonpuhdistusta tarpeeksi pitkälle. Tämän anabaptisteiksi haukkumanimensä mukaan kutsutun ryhmän mukaan kirkko oli ajautunut niin syvälle turmeluksen tilaan, että sitä ei enää voitu puhdistaa. Heidän mukaansa tuli palata takaisin Raamatun ja Uuden testamentin opettamaan seurakuntamalliin. Anabaptismi ei ollut yhtenäinen liike, eikä sillä ollut yhteistä johtoa. Yhdistävänä piirteenä kaikille anabaptistisille ryhmille oli evankelioinnin korostus ja aikuiskaste. Anabaptismi ei vaikuttanut suoraan baptismiliikkeen syntyyn, mutta henkinen yhteys sillä liikkeeseen kuitenkin on. (Lohikko 2006, 6-9.)
Hyvin merkittävänä tekijänä baptismin syntyyn vaikutti englannissa 1500-1600 lukujen vaihteessa vaikuttanut separatistinen liike. Liike oli protestanttinen ja vastusti anglikaanisen kirkon katolilaisuuden ja protestantismin välissä tasopainottelevaa keskitien linjaa. Separatistit kannattivat uskonnonvapautta ja kirkon eroa valtiosta. Baptismilla ei ole varsinaista perustajaa, mutta liikkeen isänä pidetään anglikaanipastori John Smythiä (1570-1612). Yhdessä seuraajansa Thomas Helwysin (1550-1616) kanssa Smyth perusti englannin ensimmäisen baptistiseurakunnan Lontoon lähelle Spitalfieldiin vuonna 1611. Smyth korosti aikuiskastetta, uskonnonvapautta ja seurakunnan itsemääräämisoikeutta. (Lohikko 2006, 9-10.)
Smythin ja Helwysin kuoltua liike jakautui pelastusta koskevan oppiriidan seurauksena kahtia yleis- ja erityisbaptisteihin. Yleisbaptistien opin mukaan pelastus on tarjolla kaikille sen vastaanottaville, kun taas erityisbaptistien mukaan sovitus kuuluu vain erikseen pelastumaan valituille. Nämä kaksi suuntausta yhdistyivät vuonna 1891 Ison Britannian baptistiunionin alle. (Melton 2005, 71) Näiden kahden pääryhmän lisäksi liikkeessä vaikutti pieni sivuhaara nimeltään seitsemännen päivän baptistit, jotka eroavat muista baptisteista siinä, että he viettävät sapattia perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. (Heino 1997, 142-143.)
Baptismi levisi Englannista 1600-luvulla Amerikkaan, kun monet baptistit pakenivat kotimaan vainoja sinne. Baptismi säilyi uudella mantereella verrattain pienenä liikkeenä 1730-luvun herätykseen saakka. Tämän herätyksen seurauksena se kasvoi Pohjois-Amerikan suurimmaksi protestanttiseksi kirkkokunnaksi. Manner-Euroopassa baptismi levisi ensin Ranskaan. 1800-luvun puolivälissä baptismi levisi Euroopan baptismin uranuurtajaksi sanotun Johan Onckenin (1800-1884) toimesta saksaa puhuviin maihin sekä Itä-Eurooppaan. (Lohikko 2006, 11-12.)
Baptismi levisi Suomeen Ruotsista. Luterilainen pastori Fredrik Wilhelm Fredriksson oli huolissaan Ahvenanmaalaisten sieluntilasta ja kirjoitti ystävilleen Tukholmaan. Fredrikssonin ystävät Tukholmassa olivat yhteydessä Evankeliseen allianssiin, joka lähetti nuoren aatelismiehen Karl Justus Matias Möllersvärdin Ahvenanmaalle vuonna 1854. Möllersvärdin toiminnan seurauksena Ahvenanmaalle syntyi herätys, jonka seurauksena Suomen ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin Föglön saarelle vuonna 1856. (Lohikko 2006, 16-17.) Mannersuomen ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin Pietarsaareen vuonna 1870. Samana vuonna perustettiin myös ensimmäinen suomenkielinen seurakunta Luvialle. Tämän jälkeen perustettiin ripeää tahtia uusia baptistiseurakuntia etenkin ruotsinkieliselle pohjanmaalle ja Etelä-Suomeen. (Kärkkäinen 2005, 295.) Ensimmäisten vuosikymmenien aikana baptistit kokivat vainoa. Tämä johtui siitä, että baptistien oppi eroaa suuresti luterilaisesta opista suhteessa kirkon ja valtion yhteistyöhön sekä kasteeseen ja ehtoolliseen. Baptistit painottavat kirkon ja valtion eroa, uskovien kastetta ja sitä, että vain uskoon tulleet ja kastetut voivat käydä ehtoollisella. Tilanne parani vainojen suhteen vuonna 1889, kun säädettiin eriuskovaislaki, jonka nojalla baptistit saattoivat erota omiksi erillisiksi seurakunnikseen. (Lohikko 2006, 22, 26.)
Baptistityö alkoi Suomessa ruotsinkielisen väestön keskuudessa ensimmäisten vuosikymmenien kuluessa suomenkielisten baptistien määrä lisääntyi. Suomalaista yhteiskuntaa tuohon aikaan repinyt kieliriita ulottui myös baptistien keskuuteen. Syrjityksi itsensä kokevat suomenkieliset järjestäytyivät omaksi baptistiyhdyskunnakseen vuonna 1928. Ruotsinkieliset baptisti perustivat oman yhdyskuntansa Finlands Svenska Baptistsamfundin vuonna 1980. (Kärkkäinen 2005, 295.) Nykyisin Suomen Baptistiyhdyskuntaa kuuluu 1500 jäsentä. Sillä on oma raamattuopisto Tampereella ja se julkaisee omaa kodin ystävä -nimistä lehteä. (Heino 1997, 75.)
Baptistien usko perustuu Raamatun auktoriteettiin ja keskeisiin kristillisiin oppeihin, jotka on vahvistettu ensimmäisten vuosisatojen uskontunnustuksissa ja tarkennettu uskonpuhdistuksessa. Baptistien uskonkäsitykset ovat hyvin lähellä perinteistä protestanttista uskontulkintaa. Baptismin erottaa monista protestanttisista kirkkokunnista, esim. luterilaisista se, että Baptisteilla ei ole mitään virallista yhteistä uskontunnustusta. (Räntilä 1995, 20.)
Keskeistä on Raamatun roolin korostus. Raamattua pidetään kristityn ja kirkon elämän sekä opin ylimpänä normina. Baptistit korostavat ihmisen henkilökohtaista uskonratkaisua ja sen myötä tehtävää parannusta ja elämän muutosta. Henkilökohtaisen uskonratkaisun myötä myös pääsee kasteelle ja seurakunnan jäseneksi. Seurakunta siis koostuu henkilökohtaisen uskon omaksuneista kastetuista henkilöistä.
Vapaaehtoiseen valintaan perustuva yhteisö ei voi olla sidoksissa valtioon, eikä maallisiin auktoriteetteihin, vaan se on hengellinen yhteisö. Tästä syystä baptismi on perinteisesti korostanut paikallisseurakuntien itsenäisyyttä, uskonnonvapautta ja uskonnollisten yhdyskuntien riippumattomuutta valtiosta. Valtiolla ymmärretään olevan oma maallinen tehtävänsä kun taas seurakunnalla oma hengellinen tehtävänsä. Yhteiskunnalliseen elämään osallistumista pidetään jokaisen omana yksityisasiana. (Suomen baptistiyhdyskunta 2007.)
Yksi baptismin perinteisistä korostuksista on kaikkien uskovien pappeus. Monissa paikallisseurakunnissa toimii pastori ja/tai saarnaaja sekä muita työntekijöitä, mutta seurakunta voi yhtä hyvin toimia myös ilman minkäänlaista saarnaajaa. (Kärkkäinen 2005, 297.)
Baptistit hyväksyvät kaksi sakramenttia: kasteen ja ehtoollisen. Kaste suoritetaan upottamalla ja kasteelle pääsy edellyttää henkilökohtaista uskonratkaisua, kaste yksinään ei pelasta. Vain kastetusta voi tulla seurakunnan täysivaltainen jäsen. Ehtoollinen on symboli, jota vietetään Jeesuksen kuoleman muistoksi. Siinä vertauskuvallisesti yhdessä nautitussa ateriassa seurakunta kokee yhteenkuuluvaisuuden Kristuksen kanssa ja julistaa hänen kuolemaansa. Suuri osa baptisteista harrastaa avointa ehtoollisyhteyttä. (Suomen baptistiyhdyskunta 2007.)
Baptistiseurakuntien viikko-ohjelmaan kuuluvat yleensä sunnuntaisin jumalanpalvelukset. Niissä on laulua, puheita, todistuksia ja rukousta. Varsinaisten jumalanpalvelusten lisäksi seurakuntien toimintaan kuuluu myös mm. raamattupiirejä, rukouskokouksia ja erilaisia nuorten tapahtumia. Viikolla pidetään tyttö- ja poikakerhoja ja sunnuntaisin pyhäkoulua. Musiikilla on keskeinen osa toiminnassa. (Suomen baptistiyhdyskunta 2007.)
Baptistijumalanpalvelus ei ole luonteeltaan liturginen. Tämä tarkoitta sitä, että seurakunnilla on vapaus valita itselleen parhaiten sopiva tyyli ja järjestys jumalanpalveluksen järjestämisessä. Useimmat baptistipastorit ja saarnaajat eivät valitse saarna-aiheitaan kirkkovuoden kierron mukaan, vaan itse laatimansa järjestelmän tai viikosta toiseen tapahtuvan valinnan kautta. (Kärkkäinen 2005, 299.)
Raamattuun perustuvalla saarnalla on keskeinen merkitys baptistisessa jumalanpalveluksessa. Myös kokemuksellisuuden korostaminen on tyypillistä. Jumalanpalveluksessa on usein henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja. Niissä seurakuntalaisilla on mahdollisuus kertoa uskoontulostaan, saamistaan rukousvastauksista ja muista merkittävistä hengellisistä kokemuksista. (Kärkkäinen 2005, 299-300.)
Tiedot päivitetty: 10.02.2007
Kärkkäinen, Veli-Matti : : Vapaakristillisyys, helluntailaisuus ja baptismi. Teoksessa Pekka Metso ja Esko Ryökäs (toim.) Kirkkotiedon kirja, 285-326. Helsinki: Kirjapaja oy, 2005.
Suomen baptistiyhdyskunta: Suomen baptistiyhdyskunta. , 2007. http://www.baptisti.net/ [2007-02-09]
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997.
Lohikko, Anneli: Baptistit Suomessa 1856-2006. Tampere: Kharis Oy, 2006.
Melton, Gordon, J: Encylopedia of Protestantism. New York: Facts on File, 2005.
Räntilä, Kari M. (toim.): Hyvät satamat: Suomen kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen opinkäsityksiä. Helsinki: Suomen ekumeenisen neuvoston opillisten kysymysten jaosto, 1995.