Evankelisluterilaiset vapaaseurakunnat

Evankelisluterilaiset vapaaseurakunnat

Historia

Evankelisluterilaisten vapaaseurakuntien synnyn taustalla on evankelisessa herätysliikkeessä 1920-luvulla käyty kiista siitä, onko Suomen luterilainen kirkko tarpeeksi sitoutunut luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Kiistan aktualisoi vuonna 1923 voimaan astunut uskonnonvapauslaki, joka tarjosi mahdollisuuden kirkosta eroamiseen ja oman uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen. Virikkeitä oman vapaaseurakunnan perustamiseen tarjosivat Ruotsin uusevankelinen liike, Saksan tunnustukselliset luterilaiset vapaaseurakunnat sekä Yhdysvaltalainen jyrkän puhdasoppinen Missouri-synodi. (Heino 1997, 87.)
Uskonnonvapauslain toteuduttua, vapaakirkon muodostamista kannattava oppositioryhmä päätti pappien Heino Pätiälä (1880-1950), B. A. Uusitalo (1920-1923) ja Aijal Wegeliuksen johdolla erota kirkosta ja ryhmittäytyä evankelisluterilaisiksi vapaaseurakunniksi. Opposition kannatus jäi kuitenkin varsin vähäiseksi, kun evankelisen liikkeen johto asettui varsin määrätietoisesti puolustamaan liikkeen jäämistä luterilaiseen kansankirkkoon. (Murtorinne 1995, 185.)
Ensimmäinen evankelisluterilainen vapaaseurakunta perustettiin lokakuussa 1923 Luopioisiin. Samana vuonna syntyi vielä seurakunta Lahteen. Seuraavana vuonna syntyi neljä uutta seurakuntaa, Hämeenlinnaan, Tampereelle, Veteliin ja Marttilaan. Syksystä 1924 vapaaseurakunnan johtajien keskuudessa alkoi esiintyä kiistaa sovitusopista. Tämä johti liikkeen hajaannukseen ja kahden eri kirkkokunnan muodostumiseen vuonna 1928. (Heino 1997, 87.)
Näistä kahdesta suurempaan Suomen Vapaaseen Evankelisluterilaiseen Seurakuntaliittoon (SVELS) liittyi Heimo Pätiälän johdolla kuusi rekisteröityä seurakuntaa, joiden jäseniä asui 22 paikkakunnalla. Nykyisin liittoon kuuluu viisi seurakuntaa. Liitto on näiden vapaiden ja itsenäisten evankelisluterilaisten jäsenseurakuntiensa yhteistyöelin. Se pitää yhteistyötä ja keskustelua eri kirkkokuntien välillä hyödyllisenä, korostaen seurakuntiensa vapautta päättää itse omista asioistaan. SVELS:n perustamisen taustalla on myös tarve erottautua epäraamatullisesta opetuksesta. SVEL:sin yhteistyö muiden kristillisten yhteisöjen kanssa on vähäistä. Se ei ole myöskään Luterilaisen maailmanliiton, eikä Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen (Heino 1997, 87-88.)
Jäljelle jääneet yhdeksän seurakuntaa järjestäytyivät samana vuonna Suomen Vapaaksi Evankelisluterilaiseksi Kirkoksi. Vuodesta 1967 lähtien kirkkokunnan nimenä on ollut Suomen Tunnustuksellinen luterilainen kirkko (STKK) ja siihen kuuluu kolme seurakuntaa. Kirkko perustelee syntyään ja olemassaoloaan sillä, että uskovilla on jumalallinen oikeus hengellisinä pappeina muodostaa seurakuntia, jossa Jumalan sanaa saarnataan luterilaisen tunnustuksen mukaan ja sakramentteja toimitetaan Kristuksen säätämyksen mukaan. Kirkko suhtautuu kielteisesti naispappeuteen ja historialliskriittiseen Raamatuntutkimukseen. Se ei myöskään kuulu Luterilaisen maailmanliittoon eikä Kirkkojen maailmanneuvostoon. STKK:lla on sisarkirkkoja ympäri maailmaa. Merkittävin niistä on yhdysvaltalainen Missouri-synodi. (Heino 1997, 88.)
Luterilaisen Sanan Yhdyskunta syntyi Suomen Vapaata Evankelisluterilaista Seurakuntaliittoa jakaneen riidan seurauksena. SVEL:sin nuoriso alkoi vuonna 1978 harrastaa yhteiskristillistä toimintaa. Jonkin verran nuoria kävin kastamassa itsensä uudestaan ja alkoi käyttämään luterilaisesta opista poikkeavaa kirjallisuutta ja kasetteja. Osa seurakuntalaisista vastusti äänekkäästi nuorten toimintaa ja vaati, että nämä ”vääräoppiset” olisi erotettava seurakunnasta. Koska seurakunnassa ei ryhdytty minkäänlaisiin toimiin nuorten erottamiseksi, osa seurakuntalaisista erosi SVEL:sistä ja perusti Luterilaisen Sanan yhdyskunnan, joka rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1983. Yhdyskuntaan kuuluu nykyisin kaksi seurakuntaa. ( Heino 1997, 89-90.)
Edellä mainittujen lisäksi evankelisluterilaisten vapaaseurakuntien ryhmään kuuluu Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko (SLT). Se rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 2004 ja siihen kuuluu kaksi seurakuntaa. STL on Tunnustuksellisen evankelis-luterilaisen konferenssin (TELK) jäsen. (Suomen luterilainen tunnustuskirkko 2007.)
Tiedot päivitetty: 25.01.2007

Yhteys muihin uskontoihin

Emouskonnot

Lähteet

Internet

Suomen luterilainen tunnustuskirkko: Suomen luterilainen tunnustuskirkko. , 2007. http://www.tunnustuskirkko.fi/index.htm [2007-01-25]

Kirjat

Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997.
Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia 4 : sortovuosista nykypäiviin 1900-1990. Porvoo: Werner Söderström, 1995.