Karismaattisen liikkeen katsotaan alkaneen vuonna 1959 Los Angelesista Van Nuysin episkopaalisseurakunnasta, jossa seurakunnan pastori Dennis Bennett (1917-1991) sai henkikasteen yhdessä muutaman muun kirkkonsa jäsenen kanssa. Bennett todisti tapahtuneesta julkisesti seurakuntansa edessä saaden ristiriitaista palautetta ja häntä pyydettiin eroamaan seurakunnasta. Bennett erosikin ja siirtyi Seattleen toisen episkopaaliskirkon papiksi. Bennett saarnasi kokemuksistaan ja kirkko kasvoi varsin nopeasti. Bennettin tarina sai julkisuutta Newsweekissä ja Timessä. Lisäksi hän julkaisi kokemuksistaan kirjan nimeltä: Aamulla kello yhdeksän. (Anderson 2004, 147-148)
Karismaattinen liike levisi nopeasti protestanttisten kirkkokuntien keskuudessa leviten myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Liike sai paljon julkisuutta, kun tunnettuja julkkiksia kuten muusikot Pat Boone (1934-) ja Johnny Cash (1932-2003) liittyivät mukaan liikkeeseen. Julkisuusarvoa nostamassa olivat myös useat liikkeestä julkaisut kirjat, joista tunnetuimmat olivat David Wilkersonin Risti ja linkkuveitsi (1963) ja John Sherrilin He puhuivat useilla kielillä (1964). (Anderson 2004, 148-149.)
Karismaattinen liike levisi myös katolisen kirkon piiriin. Liikkeen leviämiselle oli luonut pohjaa vuonna 1962 pidetty Vatikaanin toinen kirkolliskokous, joka laati Pyhän Hengen työhän ja armolahjoihin positiivisesti suhtautuvan linjavedon. Varsinainen karismaattinen katolinen liike alkoi vuonna 1967 Pittsburghista katolisesta yliopistosta, kun joukko sen opiskelijoita sai henkikasteen. Liike levisi hyvin nopeasti maailmanlaajuiseksi. Vuonna 2000 arvioitiin olevan 120 miljoonaa katolista karismaatikkoa 235 maassa. Liike on katolisen kirkon virallisesti hyväksymä ja tukema. (Burgess 2006, 80-84.)
Kirkkojen sisällä karismaattiseen liikkeeseen suhtauduttiin aluksi epäluuluisesti, jopa vihamielisesti. Suhtautuminen muuttui, kun havaittiin karismaattisuuden positiiviset puolet, kuten karismaattisten seurakuntalaisten korkea seurakuntaan sitoutumisaste sekä oman johtajan ja tunnustuksen suuri kunnioitus. Hyväksynnästä johtuen pääosa karismaattisista liikkeistä toimiikin emokirkkojen sisällä, näin etenkin Euroopassa. Samalla liike on muovautunut uusien opillisten elementtien mukaan ottamisesta enemmän kirkkojen oman perinteen uudistamiseen (Heino 1981, 389-390). Vuonna 2000 maailmalla arvioitiin olevan 180 miljoonaa karismaattiseen liikkeeseen kuuluvaa kristittyä (Burgess 2006, xii).
Helluntailais-karismaattiseen liikkeeseen kuuluu klassisen helluntailaisuuden ja karismaattisen liikkeen lisäksi uuskarismaattinen liike. Uuskarismaatikot ovat pääasiassa järjestäytyneet perinteisten kirkkokuntien ulkopuolelle. Lännessä tähän ryhmään lasketaan kuuluva esimerkiksi Vineyard Christian Fellowship, johon kuuluu yli viisisataa kirkkoa lähinnä Pohjois-Amerikassa. Ryhmä sai 1990-luvun alussa maailmanlaajuista julkisuutta ”Toronton siunauksena” tunnetun herätysaallon seurauksena. Muita tunnettuja esimerkkejä uuskarismaattisista ryhmistä ovat Kiinassa vaikuttava kotiseurakuntaliike sekä Afrikan mantereella vaikuttavat Afrikan itsenäiset kirkot. ( Kärkkäinen 2005, 309-311.) Vuonna 2000 maailmalla arvioitiin olevan 295 miljoonaa uuskarismaattista kristittyä. Tämä ryhmä myös kasvaa Helluntailais-karismaattisista ryhmistä nopeinten (Burgess 2006, xii).
Suomeen ensimmäiset tiedot karismaattisen liikkeen leviämisestä saatiin helluntailaisen Ristin Voitto-lehden välityksellä 1960-luvun puolivälissä. Suurempaa merkitystä liike alkoi saada Suomessa 1960-1970-lukujen taitteessa. Merkittävästi suomalaisen karismaattisuuden syntyyn vaikutti ruotsalainen karismaattisuus ja etenkin Tukholmassa pidetty Karisma-72-kokous, jonka vaikutuksesta Suomeen perustettiin ensimmäiset karismaattiset pienryhmät. Karismaattisen liikkeen alkutaipaleella sen johtajina toimivat Erik Ewalds, Ulla-Christina Sjöman (1926-) ja Olli Valtonen (1950-). (Heino 1981, 391-392.)
Karismaattinen liike nousi suuren yleisön tietoisuuteen Niilo Ylivainion ympärille syntyneen uushelluntailaisen liikkeen myötä. Ylivainio oli koko elämänsä ajan helluntailainen, mutta hänen kokouksissaan opilliset seikat jäivät taka-alalle, eikä hän edellyttänyt kokouksissa vierailevia muiden kirkkokuntien edustajia jättämään omia kirkkojaan. (Heino 1997, 61-62.)
Suomen Luterilaisessa kirkossa vaikuttaneesta karismaattisesta liikkeestä on käytetty vuodesta 1978 nimitystä ”Hengen uudistus kirkossamme” Tämä uudistusliike muovautui varsin nopeasti luterilaiseen tunnustukseen sopivaksi. Helluntaiherätyksestä saadut erityispiirteet väistyivät ja sen sijaan lisäpainotusta saivat esim. esirukous ja sielunhoito. Pyhän Hengen kasteen sijaan luterilaiset karismaatikot puhuvat pyhän hengen täyteydestä, joka ymmärretään lapsikasteen eläväksi tulemisena. (Heino 1981, 396-397.) Muita tunnettuja Luterilaisen kirkon piirissä vaikuttavia karismaattisia yhteisöjä ovat: Rukouspalvelu ry, Palatsiseurakunta, Ilpoisten Rukous ja ylistyspiiri sekä Nokia Missio ry.
Karismaattisessa liikkeessä korostetaan helluntailaisuuden ja uuskarismaattisuuden tavoin henkikastetta ja Pyhän Hengen uudistavaa vaikutusta sekä sen mukanaan tuomia armolahjoja, kuten kielillä puhumista, profetoimista ja sairaiden parantamista. Karismaatikot uskovat, että armolahjojen kautta he voivat saada Jumalalta selviä ohjeita kuinka elää ja toimia. Näin ollen karismaatikot uskovat konkreettiseen, henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen. Karismaatikoiden mukaan ihminen, jolla on jokin armolahja, voi olla tärkeä Jumalan tahdon tulkitsija ja välittäjä. (Burgess 2006, 89.)
Toisin kuin uuskarismaatikot ja klassiset helluntailaiset, karismaattinen liike on pääosin pysynyt vanhojen kirkkojen sisällä. Alkuvaiheen jälkeen liikkeessä ollaan siirrytty poispäin helluntailaistyyppisistä armolahjojen korostuksista. Keskeiseksi sen sijaan on muodostunut oman uskonelämän ja oman seurakunnan uudistaminen. Samalla on haluttu uudistaa ja elvyttää oman kirkkokunnan perinnettä. (Heino 1981, 396-397.)
Levitessään liike on löytänyt kullekin maalle ja kirkkokunnalle sopivat painotukset. Esimerkiksi Suomessa Hengen uudistus kirkossamme-liikkeessä luterilaiset karismaatikot ovat Pyhän Hengen kasteen sijasta alkaneet puhua Pyhän Hengen täyteydestä ja uskonelämän uudistumisesta, niin että lapsikaste tulee eläväksi ja toimivaksi. (Valtonen 1980,96-97.)
Sakramenteissa karismaattiseen liikkeeseen kuuluvat noudattavat samanlaisia käytäntöjä kuin emäkirkkonsa tai jos kyseessä on allianssipohjainen yhteisö, niin pidättäytyvät niistä turhien oppiriitojen välttämiseksi. Tällainen on esimerkiksi Tamperelainen palatsiseurakunta. (Heino 1997, 62-63.)
Luterilaisen kirkon sisällä kiinteästi vaikuttavan karismaattisen liikkeen kuten Rukouspalvelu ry:n ja Hengen uudistus kirkossamme ry:n keskeinen toimintamuoto on sanan ja rukouksen illat. Nämä toteutetaan yhteistyössä paikallisen seurakunnan kanssa seurakunnan tiloissa. Ohjelma koostuu puheenvuoroista, musiikkiesityksistä, yhteislauluista sekä puheesta, jonka jälkeen kaikkien halukkaiden puolesta rukoillaan alttarilla ja käydään sielunhoitokeskusteluita. (Rukouspalvelu ry 2007.)
Luterilaiseen kirkkoon edellä mainittuja liikkeitä vähemmän kiinteästi kuuluvien Nokia Mission ja Palatsiseurakunnan toimintaan osallistuu ihmisiä yli kirkkokuntarajojen. Molemmat liikkeet ovat ilmoittaneet yhdeksi keskeiseksi tavoitteekseen kristittyjen keskinäisen yhteyden edistämisen. Kummankin yhteisön toiminnassa karismaattisuus ilmenee armolahjojen korostuksena ja ylistyslauluina. Sunnuntaikokousten lisäksi rukouskokouksia, paranemisiltoja, pienryhmätoimintaa sekä toimintaa nuorille. (Nokia Missio 2007 ja Palatsiseurakunta 2007.)
Tiedot päivitetty: 29.12.2007
Heino, Harri: Karismaattinen liike. Teoksessa N. G. Holm, K. Suolinna & T. Ahlbäck (red./toim.): Aktuella religiösa rörelser i Finland /Ajankohtaisia uskonnollisia liikkeitä Suomessa, 389-408. Åbo: Åbo Akademi, 1981.
Kärkkäinen, Veli-Matti : : Vapaakristillisyys, helluntailaisuus ja baptismi. Teoksessa Pekka Metso ja Esko Ryökäs (toim.) Kirkkotiedon kirja, 285-326. Helsinki: Kirjapaja oy, 2005.
Nokia Missio: Nokia Missio. , 2007. http://tampere.nokiamissio.fi//index.php [2007-03-19]
Palatsiseurakunta: Palatsiseurakunta. , 2007. http://www.palatsi.net/?sid=1 [2007-03-19]
Palatsiseurakunta: Palatsiseurakunta. , 2007. http://www.palatsi.net/?sid=1 [2007-03-19]
Anderson, Allan: An introduction to Pentecostalism. Cambridge: Cambridge University Press, 2004.
Burgess, Stanley, M: Encylopedia of Pentecostal and charismatic Christianity. New York: Routledge, 2006.
Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997.
Valtonen, Olli: : Rakkaus yllätti minut: välähdyksiä karismaattisesta liikkeestä.. Lohja: Karas-sana, 1980.